Durian – hedelmien kuningas. NOT!
Posted: Antti December 17th, 2005 in categories Taiwan, Traveling, Veggie
Kaakkois-Aasiassa matkustaessani olen monesti enemmän tai vähemmän tietoisesti pannut merkille ison ja piikikkään hedelmän, mutta syystä tai toisesta siihen tutustuminen on aina päässyt jäämään väliin. Jossain vaiheessa kuulin, että hedelmän nimi on durian, ja että sen kuvottavan hajun takia monet hotellit ja julkiset kulkuneuvot ovat kieltäneet niiden tuomisen tiloihinsa. Vasemmanpuoleisen kuvan tuoreesta durianista nappasin Taipeissa, Taiwanissa.
Kypsä durian on noin jalkapallon kokoinen, 1-5 kilon piikkipallo, jonka paksun kuoren suojissa on vaniljakastikemaista hedelmälihaa sekä joukko avokadon siemenen näköisiä ja kokoisia siemeniä. Durianin avaaminen onkin kinkkisempi juttu – toiset käyttävät siihen raakaa voimaa, mutta ajan kuluessa sen kuori halkeaa itsestään. Aasiassa, jossa durianit myydään usein kojuista katujen varsilta (kenties sen ominaislöyhkän vuoksi?), kauppiaat pyydettäessä aukaisevat hedelmän valmiiksi.
Jokin aika sitten panin merkille, että Vii Voanin pakastealtaassa oli laatikollinen kokonaisia durianeja. Eilen lempikauppani valikoimia taas kahlatessani nuo herkullisen näköiset hedelmät sattuivat taas silmään, ja tiedustelin kassalta niiden hintaa. Neljän euron kilohinnalla yli kolmekiloiseen hedelmään investoiminen pisti jo arveluttamaan, mutta kauppias ehdotti heti vaihtoehdoksi valmiiksi kuorittua, pakastettua hedelmälihaa. Kun 450 gramman paketti maksoi vain neljä euroa, ostopäätös oli helppo tehdä.
Parin tunnin pöydällä sulattelun jälkeen avasin paketin, mutta hetken jo luulin saaneeni norsun kivekset tai jotain vastaavaa – konsistenssi kun oli pehmeän kumimainen. Tässä vaiheessa hedelmäliha tuntui vielä aavistuksen kohmeiselta, joten jatkoin tutkimuksia reilun tunnin kuluttua. Vasta nyt tajusin, että hedelmäliha oli käärittynä elmukelmuun, ja vasta sen poistamisen jälkeen durian alkoi etäisesti muistuttaa syötävää tavaraa. Kelmun poisto valitettavasti vain vahvisti jo ennestään pikanttia hajua, jota voisi luonnehtia spurgunkusimaiseksi. Ruokakriitikko Richard Sterlingin kuvaus “its odor is best described as pig-sh*t, turpentine and onions, garnished with a gym sock” on mielestäni hieman liioitteleva, mutta ymmärrän kyllä syyn hotellien duriankielteisyyteen.
Hedelmäliha on todella kuin vaniljakastiketta, ja ilman lusikkaa sitä on turha yrittää syödä. En osaa oikein kuvailla makua, sen verran erikoinen se on. Ei paha, mutta minun kirjoissani tästä hedelmästä ei kruunata kuningasta.
Sun Taiwanin-kuvat sai haluamaan kuplateetä. Niissä oli myös kimppu litsihedelmiä, jotka opin kuorimaan kun umpikiinankielinen vierustoveri Chinatown-bussissa ystävällisesti tarjosi ja näytti.
ZZ
Taipein Starbuckseista sai myös namia kahvia, jossa seassa kahvikyytelökuutioita. Nam!
Kuutioista tuli mieleen et oon niin surullinen tapaus et katoin torstaina Apprentice-finaalin. Siinä toinen apprentiisikandidaatti järjesti hyväntekeväisyystapahtuman jonka alkudrinksuissa oli jotain ihme salamavalon tavoin välkkyviä jääkuutioita. Sähkö ja juoma sopii yhteen hyvin???
ZZ
Durian! Argh! Entinen kumppanini oli reissuiltaan tuonut kovia durian-karkkeja, joita sitten viaton ilme naamallaan tarjoili ystäväpiirilleen minut mukaan lukien. Maku muistutti lähinnä pilaantunutta sipulia. Itse sain juuri ja juuri nieltyä omani, suurin osa taisi joutua sylkemään karkkinsa pois. Ja se lemu!
Oli se pahaa :P. Liekö tuore hedelmä sitten parempaa…
Ei se tuore hedelmä mitään herkkua ollut. Toisen hedelmälihapötkylän söin ihan mielenkiinnosta, ja toisen jätin jääkaappiin odottamaan otollisempia aikoja. Äsken heivasin sen roskikseen, kun kahden päivän jälkeen se alkoi haista hieman käyneelle. Voinet kuvitella, ettei haju alkuperäisestä ainakaan parantunut =) Mutta tulipahan kokeiltua…
Noi durianit (oikeanpuoleinen kokokuva) näyttää ihan joltain kansainvälisen elinkaupan kohteelta. Yökkkk.
ZZ
No siitähän se norsukommentti tuli…
Olin työmatkalla Singaporessa ja tuli maistettua ensimmäisen ja viimeisen kerran tätä kuningas hedelmää.
Noin 10m ennen myyntikojua rupesi hajuaistini poimimaan
pikanttia tuoksua , paikallinen kaverini kysyi tuleeko sinulle mieleen mitään tuoksusta? Joo tulee pilaantunut liha lähinnä, se sai kaverini hymyilemää ja lupasi tarjota maistiaiset.Sanoi että maistan jos itsekkin syöt ja niinhän sitä sitten joutui maistamaan.Yllätys yllätys maku tässä sisäelintä muistuttavasa hedelmässä ei ollutkaan hajun veroinen vaan makean karvas vanilijamainen oikeastaan aika hyvä.
En kuitenkaan jäännyt kaipaamaan tätä makua, oikeastaan haluaisin unohtaa sen.
Olen jostain lukenut kuvauksen durianista: ” it´s like eating blancemagne in dirty toilet”
Durian hedelmä, muistoja herättävä!
Minä puolestani tutustuin durianiin tässä kuukausi sitten.
Puolisoni oli ollut Bangkokissa kollegansa kanssa ruokaostoksilla ja siltä oli suosituksesta lähtenyt mukaan Durian Chips.
ETTÄ OLIVAT HERKKUA!
Koko perheemme mutustelee näitä perunalastuihin verrattavia herkkuja, jotka ovat kuitenkin ravinto arvoltaan jotain aivan muuta kuin kotoisa rasva ja suolapommi, perunalastu.
Pieni suola kuivatun durian lastun päällä, ah mikä herkku!
Suosittelen, eivät haise ollenkaan vaan maistuvat herkulle, ja ovat vielä lisäksi tosi terveellisiä!
-Durian Chipseihin hurahtaneet aikuiset ja lapset!
Ostin 2004 Nykissä käydessäni moisen hedelmän Chinatownista. Muistan vieläkin myyjän varoitukset, “it smell like shit but it’s GOOOOODD”. Sain avattua hedelmän pientä väkivaltaa käyttäen puiston penkillä ja lapoin hajusta huolimatta hedelmälihaa suuhuni. Maistui paremmalta kuin hajun perusteella olisi voinut kuvitella.
Viime viikolla ostin taas Chinatownista samaisen hedelmän ajatuksena verestää muistoja. Tällä kertaa olo ei ollut yhtä kokeileva ja hedelmä jäi sittenkin syömättä. Spurgulle se tosiaan lemuaa ;D
Heh, on se kumma miten järjestelmällisesti eurooppalaiset haju- ja makunystyt tuntuvat karsastavan durian-hedelmää. Toki se haju minunkin mielestäni vahva on, mutta sen sijaan, että kuvailisin hedelmän hajua esim. lemuksi, minulle haju on positiivisella tavalla yksinkertaisen Huumava. Ja oikein kypsän durianin maku, aijai, sen herkullisempaa en hedelmäkunnasta tunne… :) Voisikohan sitä etäisesti verrata johonkin kermalikööriin.
Luulen, että kyseessä on vahvasti tottumiskysymys. Itse kun olen aika pienestä jo altistunut eksoottisille hedelmille.
Itse koen jo hirveitä vieroitusoireita durianeista, vaikka viimeisen söin vasta pari päivää sitten. Thaimaan matkalla kun aamupalaksi vakiintui nopeasti mango (jota en ole ennen muuten edes pystynyt sietämään, niin limaista ja ällön oloista, mutta tällä kertaa satuin sitten maistamaan oikein kunnollisia, kypsiä mangoja) ja durianin neljännes – hieman makeaa ja raikasta mangoa, sitten ihanan leivosmaista, taikinamaista ja addiktoivan makuista piikkihedelmää. Korvasi kyllä jo muutaman totuttelukerran (myönnän, onhan se erikoisen makuista, mutta komppaan edellistä, positiivisesti huumavalla tavalla) jälkeen ananaksen lempihedelmänäni.
Tässä toinen durianiin lomamatkoillaan hurahtanut. Paikalliset ihmettelivät miten joku länsimaalainen voi pitää durianista, mutta minulle se oli ensimmäisestä maistista lähtien suurinta herkkua. Halusin sitä joka aamu, yksi tai kaksi durian-pökälettä ja kahvi soijamaidolla ja hyvin jaksoi olla syömättä vaikka myöhälle iltapäivään asti. Täyttävää ja hyvää, mielestäni jotain banaanin ja avocadon välimaastosta, ehkä myös vähän vaniljakastikemaista kuten jotkut sanoivat.
Ehkä ominaishajussani on jotain vialla, mutta en ymmärrä kommentteja durianin pahasta hajusta. Minusta se ei tuoksunut oikein millekään, ehkä vienosti makealle?
Ei kannata kaljaa ja tuoretta duriania syödä liikoja samaan aikaan tai tulee kohtuu tukalat olot :D
ja tuo haju tosiaan on aivan helvetin paha ainakin tuoreena ostettuna.