Jos ravintolan ruokalistalla on ankanrintaa, sitä todennäköisesti löytyy pian myös minun lautaseltani. Moni kaihtaa ankkaa raaka-aineena aivan turhaan kuvitellessaan sen valmistamisen olevan jotenkin erityisen vaikeaa. Oman kokemukseni mukaan ankanrinta paistuu siinä kuin mikä muukin pala hyvää lihaa. Tärkeää on malttaa antaa tarpeeksi aikaa marinoitumiselle, mieluusti täysi vuorokausi tai ainakin yön yli. Ankka kuten lehmäkään ei pidä kahdesti tappamisesta, eli parhaaseen lopputulokseen päästäksesi sisuksen on jäätävä reilusti punaiseksi. Ankan mehukas ja aromikas liha todella kärsii liiasta kypsentämisestä ja mikä pahinta, kadottaa mureutensa.

Inspitaation tähän ruokalajiin sain maanmainion (ei ehkä niinkään reseptiensä vaan visuaalisuutensa ansiosta) What’s Cooking -sarjan Thai-osasta. Varsinainen thairesepti tämä ei ole, chili, lime ja soija vain tuovat häivähdyksen aasialaisesta keittiöstä. Tämä sopii siis hyvin myös niille, jotka eivät thairuuasta muuten pidä.

Lisukkeeksi tälle ruokalajille sopii mainiosti myös jasmiiniriisi, mutta halusin pitää kalorit kurissa joten riisi sai tehdä tilaa mehukkaille uunisipuleille.

Ankanrintaa ja uunisipuleita luumukastikkeella

kahdelle

Marinadi:
1-2 valkosipulin kynttä, murskattuna
2 tl palmusokeria tai tummaa ruokosokeria
1 1/2 rkl limen mehua
1/2 rkl soijakastiketta
1/2-1 tl chilikastiketta tai vastaava määrä tuoretta chiliä

Kastike:
1 rkl luumuhilloa
1/2-1 dl kanalientä, aitoa tai kuutioista
suolaa ja pippuria

Uunisipulit:
1-2 isoa sipulia per henki
1 lihaliemikuutio sipulia kohti
voita
balsamicoa
yrttejä (timjamia, rakuunaa, rosmariinia, meiramia etc.)

Leikkaa terävällä veitsellä ankan nahkaan ristikkäisiä viiltoja reilun sentin välein siten, että syntyy kaunis timanttikuvio. Viiltojen tulee ulottua reilusti rasvaan asti, mutta varo vaurioittamasta itse lihaa.

Sekoita murskatut valkosipulinkynnet, palmusokeri, limen mehu, soija ja chili keskenään. Laita ankanrinnat pakastepussiin, kaada marinadi niiden päälle ja sekoita huolellisesti. Jätä jääkaappiin marinoitumaan vähintään kolmeksi tunniksi, mieluiten yön yli.

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen noin tuntia ennen suunniteltua ruoka-aikaa. Kuori sipulit ja leikkaa siivu niiden ylä- ja alapäästä, jotta ne pysyisivät pystyssä uunissa ja lautasella. Koverra yläpintaan peukalonmentävä kolo vaikka teelusikalla. Painele haarukalla reikiä kolon pohjalle auttamaan sipulin maustumista uunissa. Varo kuitenkin puhkaisemasta ulommaisinta kuorta. Paina lihaliemikuutio jokaisen kuopan pohjalle, sipaise sen päälle nokare voita, lorauta hieman balsamicoa ja ripottele mieleisiäsi yrttejä. Peitä lopuksi kolo kaivertaessa syntyneellä “hatulla”. Kiedo sipulit yksitellen folioon ja paista 45 minuuttia tai kunnes täysin pehmenneitä.

Ankanrinnat eivät kaipaa ylimääräistä rasvaa paistamiseen, siinä ne ovat täysin omavaraisia. Vaikka et söisikään nahkaa, kannattaa rintafileet paistaa sen kanssa. Ota fileet jääkaapista lämpenemään hyvissä ajoin ennen paistamista.

Kuumenna pannu tulikuumaksi ja tällä aikaa kuivaa ankanrinnat marinadista. Säästä marinadi. Paista ensin nahkapuoli alaspäin 4-5 minuuttia. Tarkkaile pannun lämpötilaa ja alenna tarvittaessa, nahka ei saa palaa karrelle. Kaada pannulle sulanut rasva pois ja käännä fileet. Paista 2-3 minuuttia kunnes pinta on kauniisti ruskettunut. Lisää pannulle säästetty marinadi, luumuhillo ja kanaliemi. Anna muhia vielä pari minuuttia. Nosta ankanrinnat leikkuulaudalle ja anna jälkikypsyä kymmenisen minuuttia. Jos kastike on liian juoksevaa, jatka sen keittämistä kasaan kunnes sopivaa.

Poista sipulit varovasti foliosta, ne ovat nyt hyvin pehmeitä ja mehukkaita. Isosta lusikasta on apua nostelussa. Leikkaa ankanrinnat viistosti ohuiksi viipaleiksi, asettele lautaselle sipulien viereen ja pirskottele luumukastikkeella.

Vaikka ankan nahka onkin suurta herkkuani, olen viime aikoina sydän verta vuotaen leikannut sen irti paistamisen jälkeen ennen viipalointia. Ankan liha itsessään on vährasvaista, mutta paksu nahan alainen rasvakerros tuplaa helposti annoksen energiamäärän.