Pastanjauhajien herkullisen näköinen pippuripihvi sai sisäisen antivegaanini nostamaan päätään, ja lihanhimohan siinä heräsi.

Monet pitävät sisä- ja ulkofileestä niiden vähärasvaisuuden ja mureuden vuoksi. Oma suosikkini on kuitenkin entrecôtee. Sen kalvot ovat pehmeitä, ja runsas marmorointi pitää lihan mehukkaana. Entrecôtee on mielestäni myös fileitä aromikkaampaa.

Eipä silti, kyllä minuun uppoaa sisä- ja ulkofileetkin. Ja mieluiten yhtä aikaa, kuten oheisten kuvien porterhouse-pihvissä. Tässä mainiossa liha-aficionadojen herkkupalassa T-luun toisella puolella on sisäfilee- ja toisella puolella ulkofileepihvi. Porterhouse onkin T-luupihvi parhaasta kohdasta leikattuna, jolloin sisäfileepihvi saadaan mahdollisimman isoksi.

T-luupihvejä porterhouseista puhumattakaan on melko turha etsiä tavallisista marketeista, mutta kauppahallien palvelevista lihakaupoista, kuten Hakaniemen hallin Reinin lihasta, kannattaa kysyä.

Creuzfeldt-Jakobin, eli kotoisemmin hullun lehmän taudin takia monessa Euroopan maassa ei saa enää myydä edes T-luupihvejä, jotka siis on leikattu halkaisemalla selkäranka pituussuunnassa. Suomessa lainsäädäntö ei kaiketi ole aivan näin tiukka, teurastamoilla kun on lupa erottaa hermokudos selkärangasta. Jälleenmyyjät eivät tätä enää saa tehdä, joten saatavuus on senkin takia heikentynyt merkittävästi. Mutta jos onnistut jostain porterhousen löytämään, osta ihmeessä ja herkuttele vaikkapa yrteillä maustettujen paistettujen tomaattien ja hyvän pihvikastikkeen kanssa!