Sipulit ovat yksi lempiraaka-aineistani: niitä on aina saatavilla, ne ovat halpoja ja valikoima on laaja. Lisäksi sipuli maistuu hyvältä niin raakana patongin välissä kuin kypsennettynä uuniruuassa. Sitten on tietysti vielä kaikkien vihaama tai rakastama valkosipuli - mutta se onkin ihan oma lukunsa. Laittakaapa muuten kommenttia, jos tiedätte, mistä voisin löytää oikein isoja valkosipuleita, siis sellaisia pienen nyrkin kokoisia.

Olen aina kuvitellut, että sipulin ylevin muoto on kuullotettuna pannulla tai uunissa paistettuna. Ah - kuinka väärässä olen ollut! Fresh Approach Cookingin Rachael Los Angelesista blogasi taannoin sipulien karamellisoinnista, ja pitihän sitä päästä itsekin kokeilemaan. Suunnaksi siis lähi K-Supermarket, ja sieltä kaksi kiloa sipuleita 50 sentillä kilo. Kerrankin pieni kauppalasku!

Sipulien muhiessa kattilassa - melkein neljä tuntia - ehdin mukavasti perehtyä prosessin kemialliseen puoleen. Räikeästi yksinkertaistaen karamellisoinnissa sipulin pitkät sokeriketjut pilkkoutuvat lyhyemmiksi hajoten samalla sadoiksi kemiallisiksi yhdisteiksi, joista suurta osaa ei vieläkään tunneta. Ohessa syntyy karamellille ominainen ruskea väri. Yllättävää kyllä karamellisoitumisen kaikkia vaiheita ei ymmärretä kunnolla, sen verran monimutkaisesta tapahtumasta on kyse. Mutta meidän onneksemme lopputulos on herkullinen, ja valmistus on todella helppoa.

Karamellisoidut sipulit

12 isoa keltasipulia (n. 2 kg)
1 rkl voita
4 litran kattila

Kolme isoa sipulia voi tuntua sopivalta määrältä, mutta jos olet päättänyt ryhtyä tähän projektiin, suosittelen isoimman kattilan kaivamista esille. Aikaa menee nimittäin aivan yhtä paljon pienen kun järkyttävältä tuntuvan sipulivuoren kypsentämiseen.

Halkaise ja kuori sipulit, ja leikkaa pieni pala pois ylä- ja alapäistä. Laita kattila liedelle (enintään) puolelle teholle ja lisää pohjalle nokare voita. Vaikka sipulien määrä on hurja, voita ei todellakaan tarvita paljon. 1 ruokalusikallinen riitti minulla mainiosti 12 suurelle sipulille.

Samalla kun kattila lämpenee, aloita sipulien pilkkominen. Leikkaa halkaistuista sipuleista säteittäisesti hyvin ohuita puolikuita ja kippaa valmiit suikaleet sipulin-parin jälkeen kattilaan. Yritä hämmentää suikaleita joka lisäyksen jälkeen, jotta voi leviäisi tasaisesti. Ohjeen sipulien määrä on vain suuntaa-antava: jatka kattilan täyttämistä aivan reunaan saakka. Ole huoletta, kypsyessään suikalevuori kyllä kutistuu nopeasti!

Tässä vaiheessa suosittelen mukavan asennon ottamista lieden lähettyviltä vaikka mukavan kirjan kanssa. Anna kattilan muhia pienellä lämmöllä (asennolla 2-3, jos suurin on 6) ilman kantta 3-4 tuntia, ja hämmennä seosta 5-10 minuutin välein.

Sipulikasa kutistuu noin puoleen ensimmäisen tunnin aikana, ja pari seuraavaa tuntia menee nesteen haihduttamiseen. Jos odotus tuntuu piinaavalta, eikä vesi tunnu katoavan millään, nosta lämpö enintään kolmoselle. Älä kuitenkaan kaada nesteitä pois kattilasta! Odotuksesi kyllä palkitaan, ja kun seos alkaa kuivua, laske lämpö takaisin kakkoselle. Nyt sekoituksen kanssa pitää olla huolellisempi, karamellisoituminen ja värin muodostuminen nopeutuu tässä vaiheessa. Älä missään nimessä anna sipuleiden palaa pohjaan, tämä pilaa helposti koko satsin.

Valtavalta tuntuneesta neljän litran ja kuorittuna 1,7 kilon sipulikasasta jäi minulle jäljelle puolisen litraa ja 450 grammaa painava pikkukeko, joka mahtui yllä näkyvään jälkiruokakulhoon. Valmis tuotos pakastuu hyvin, ja sitä voi käyttää vaikka pihvin päällä, hampurilaisen väliin tai pissaldièreen. Oman satsini tein ranskalaista sipulikeittoa varten, ja gruyère onkin jo valmiina odottamassa. Nyt pitää vain hommata jostain viipale kuivettunutta leipää ja ostaa hieman portviiniä. Palaan aiheeseen piakkoin.

Tärkein jäi melkein mainitsematta eli itse maku: ellen olisi itse tätä annosta tehnyt, väittäisin kiven kovaan sekaan lorotetun hunajaa tai siirappia. Sen verran pähkinäisen makeaksi ja uskomattoman aromikkaaksi sipulit karamellisoituivat.