Joulu alkaa olla onnellisesti takana, ja tapaninpäivän aterian jälkeen jouluruokien sulattelu voi alkaa. Herkuilla on tapana aloittaa parempiin suihin katoaminen jo hyvissä ajoin ennen juhlapöytään päätymistään. Tänä vuonna yksi rosvo jäi verekseltään kiinni kalkkunan kimpusta ;) Omasta mielestäni sekä kinkku että kalkkuna ovat ehdottomasti parhaimman makuisia, kun niitä käydään vielä lämpöisinä salaa kaivelemassa. Tämä kiistämätön fakta tuntuu unohtuneen useimpien reseptien tarjoulusuosituksesta… Oma taiteenlajinsa onkin sitten hoitaa napostelu niin, että äiti ei jälkiä huomaa :)

Joulu sujui muutenkin perinteisin menoin, ja pöydästä löytyi minulle olennaisin eli iso kulho kermavaahtoon sekoitettua rosollia. Tämä helakan vaaleanpunainen sillisalaatti on tarjottu kaikkien 29 nauttimani jouluaterian ajan samasta vihreästä lasikulhosta, eikä joulu ilman sitä voisi olla täydellinen. Minulle rosolli on enemmän instituutio kuin resepti: ämpärillinen keitettyjä punajuuria, sipuleita, omenoita, keitettyjä porkkanoita, suolakurkkua ja sillifileitä pilkotaan pieneksi, sekoitetaan ja jäähdytetään. Kulholliseen rosollia sekoitetaan löysäksi vispattua kermaa juuri ennen tarjoilua.

Lahjat olivat taas mieluisia: kohokohtina pikkuveljeltä Lonely Planetin “Australia” ja siskolta söpö-Rachelin kaupunkiopas-keittokirja “$40 A Day: Best Eats in Town” sekä Phillystä hankittu pussillinen melkein-amish -rubbadubia eli lihan pintaan hierottavaa mausteseosta.

Myös jouluksi leipomani kakut tekivät hyvin kauppansa, ja maistuivat leipurillekin. Sekä porkkana- että kirsikkakakku on jo valmiiksi kuvattu, ja blogipostaukset odottavat vain otollista kirjoitushetkeä. Pian sopivaa aikaa on runsaasti käsillä, joten perästä kuuluu!