Vuosikausien viivytystaistelun jälkeen olen tehnyt elämäni ensimmäisen maki-rullan. Yay!

En muista, milloin olen syönyt sushia tai ylipäätään japanilaista ruokaa ensimmäisen kerran. Paikka on kyllä tiedossa – Kabuki Lapinlahdenkadulla – ja koska se on ollut samassa osoitteessa yli viidentoista vuoden ajan, luulen omasta ensikokeilustani olevan kymmenisen vuotta. Jossain lukion ja fuksivuoden välimaastossa kuitenkin. Kotona meillä on aina syöty graavia kalaa, joten ajatus raa’asta kalasta ei ole koskaan tuntunut vastenmieliseltä. Sen sijaan japanilaisen keittiön muut, kypsennetyt ruuat, olivat positiivinen ja maukas yllätys.

Suomessa sushi on vieläkin valitettavan kallista, vaikka japanilaisia ravintoloita on tosiaan ollut ainakin Helsingissä jo kohta parikymmentä vuotta. Uutuuslisää hinnoissa ei sen vuoksi pitäisi enää olla. Sushin suosio on kasvanut tasaisesti, ja nykyisin ruokakaupoissakin on tarjolla ihan kelvollista valmis-sushia. Valitettavasti näidenkin hinta on mielestäni turhan korkea.

Koska itse tehtynä sushin raaka-aineet eivät paljon maksa, olenkin vuosikaudet suunnitellut tekeväni sitä itse. Osan tarvittavista välineistä olen ostanut optimistisena jo vuosia sitten, mutta torstaina päätin lopultakin tehdä haaveista totta, ja lähdin pikkupakkasta uhmaten Annankadulla sijaitsevaan japani-kauppa Tokyokaniin. Kauppiaan ystävällisellä avustuksella sain pian valittua sopivan riisin ja etikkaseoksen, sekä muuta tarpeellista, kuten makien rullaamiseen käytettävän bambumaton. Japanilaisesta ruuasta sun muusta turistessa jäin huomaamattani puoleksi tunniksi suustani kiinni, ja kuulin juttuja muun muassa kauppiaan 23-vuotiaana alkaneesta yksityisyrittäjän urasta Tokyokanin esimerkilliseen maineeseen tullausasioissa, minkä vuoksi heiltä ei esimerkiksi löydy ollenkaan japanilaisia kalapakasteita.

Amerikassa tykästyin California rolleihin, eli makiin, jossa on täytteenä avocadoa, kurkkua ja (jäljitelmä-) rapua. Tämä Japanissa melko tuntematon maki kehitettiin alun perin raakaa kalaa kammoksuville kalifornialaisille, mutta on sittemmin tullut kenties maailman suosituimmaksi makiksi. Ja mikäs siinä, hyvältähän tuo maistuu.

Feikkiraputikkujen sijaan ostin kylmäsavulohta, ja päätin olla tekemättä nurinpäin rullattuja makeja, vaikka california roll perinteisesti sellainen onkin. Ensikertalaisena halusin aloittaa varovasti, ja samalla sain hyvän tekosyyn karsia muutaman kalorin jättämällä seesaminsiemenet pois. Jenkit käyttävät ulkopinnan koristeluun oranssia, hyvin hienojakoista lentokalan mätiä, mutta Tokyokanissa sitä ei ollut saatavilla.

Sushi-riisin keittäminen oli yllättävän triviaali operaatio, ja pian minulla olikin ensimmäinen nori eli paahdetusta levästä tehty lehti bambumaton ja elmukelmun päällä odottamassa täyttämistään. Kostutetut sormet ovat kova sana ällistyttävän tahmean riisin käsittelyssä, kuten myös säästeliäisyys: pahin virhe on laittaa liikaa riisiä norin päälle. Sopiva riisikerros on sellainen, josta noria näkyy runsaasti läpi. Seuraavaksi ladoin riisin päälle avokado-, kurkku- ja lohiviipaleet, ja sitten olikin rullaamisen vuoro. Varovasti sormilla täytteitä kasassa pitäen rulla muodostui yllättävän helposti. Yläpuolinen kuva on ensimmäisestä omasta rullastani, jonka päätyjä ei ole vielä trimmattu.

Neljästä desistä kuivaa riisiä, yhdestä avocadosta, vajaasta keskikokoisesta kurkusta ja 150 gramman savulohipaketista tuli kuusi kokonaista rullaa, josta kustakin kahdeksan valmista maki-palaa. Raaka-aineiden kokonaishinta oli noin €7,50, eli yhden palan hinnaksi tuli reilut €0,15.

Yllä oleva kuva on K-Supermarket Lauttasaaren avajaisista ostamistani tonnikala- ja lohi-nigireistä sekä california rollin nimellä myydyistä (joita ne eivät olleet) makeista. Avajaistarjouksena näitä myytiin €0,60 kappaleelta, mutta makien normaalihinta on €0,80 ja nigirien huikeat €2,40. Melkoinen ero itse tehtyihin! Hinnan lisäksi minulla ei kyllä ole mitään valittamista näistä markettisusheista, ne olivat hyviä ihan vilpittömästi. Muistelen, että jossain etiketissä valmistajaksi oli merkattu BOF Oy, joka googlen mukaan on sama kuin Best Oriental Food Oy. Kelpo sushia, mutta mielestäni liian kallista :)

Amerikassa sushi oli paikasta riippuen usein melko kallista, mutta poikkeuksiakin oli. Bostonissa ja New Yorkissa söin monesti japanilaista ruokaa seisovasta pöydästä Minado-ravintoloissa. Noin kahdellakymmenellä dollarilla eli €17:llä sai syödä sydämensä kyllyydestä kymmeniä erilaisia susheja, sashimeja, rapuja, ostereita, salaatteja, lämpimiä ruokia ja jälkiruokia. Melko hyvä vastine rahalle siis.Halpa aasialainen ruoka on arkipäivää monessa maailman suurkaupungissa, näin myös Sydneyssä. Vuodenvaihteessa siellä ollessani söin pariin otteeseen japanilaista; en voinut ohittaa kutsuvan näköistä paikallisravintolaa, jonka ovensuussa parveili paikallisia japanilaisia.Suomalaisesta hauskan niminen ravintola Kura on Sydneyn kiinakaupungin vilkkaimmalla paikalla korttelin päässä kaupungin pääostoskadusta, George Streetistä. Kuralla on vain neljätoista istumapaikkaa, ja oven edessä käykin jatkuva vilske, kun asiakkaat odottavat vuoroaan päästä sisälle. Mikä parasta, runsaat sushiannokset eivät lompakkoa paljon köyhdyttäneet: kuudella eurolla sai jo toistakymmentä sushipalaa ja kulhollisen misokeittoa (kuva alla).

Grab Your Forkin Helen on kirjoittanut kivan postauksen Kurasta, missä on myös joukko herkullisia kuvia. Kannattaa vilkaista!