Jackass
Posted: Anna February 14th, 2006 in categories Argentina, Desserts, Recipes, Sauces and dips, Veggie
Viime vuoden toinen huippuruokailukokemus oli Buenos Aires. Kosmopoliittisen maailmankaupungin ravintolaruoka oli osin niin sidoksissa itse paikan tunnelmaan, että sitä ei oikein kotikeittiössä kannata lähteä jäljittelemään. Ainakaan minun taidoillani.
Argentiinalaiset ovat täysin jumissa dulce de lecheen, ruskeaan pehmeään tahmaan joka on kirjaimellisesti karamellisoitunutta maitoa, jonkinlainen kinuskin isoveli. Se on erityisen hyvää jäätelön kastikkeena ja jälkiruoissa. Tavara on kuin crackia, psyykkinen riippuvuus syntyy kertamaistamisesta.
New Yorkissa dulce de lecheä saa melkein kaikkialta, kulmabodegastammekin. Mutta kun etsin selvityksiä siitä kuinka maito karamellisoidaan, törmäsin urbaaneilta legendoilta vaikuttaviin juttuihin umpinaisten säilyketölkkien keittämisestä painekattilassa. Fysiikan lakien sanelemana lämmön ja paineen kasvu suljetussa tilassa enteilee räjähdysvaaraa. Netissä riitti juttua ympäri keittiötä sinkoilevista kuumista tölkeistä, palaneista jäsenistä ja silmänsä menettäneistä kokeista. Yleinen viesti oli ÄLÄ KOKEILE TÄTÄ KOTONA.
Ruokabloggaaminen on keskimäärin aika kesyä puuhaa. Tässä oli nyt ainutkertainen mahdollisuus toteuttaa kotona kolmen minuutin harkinta-ajalla ja $1.79:n investoinnilla Improvised Explosive Device, joista yleensä kuulee vain Bagdadin uutisissa.
Dulce de leche – älä kokeile tätä kotona
(recipe in English)1 tlk makeutettua säilykemaitoa (“sweetened condensed milk” – saa Suomestakin ainakin etnisistä kaupoista)
Kaivoin esiin syvimmän mahdollisen kaapista löytyvän 10 litran kattilan. Maitosäilyketölkin etiketissä luki CAUTION – NEVER HEAT UNOPENED CAN. Heitin etiketin pois. Laitoin avaamattoman tölkin kattilaan ja täytin kattilan liki piripintaan vedellä. Kriittistä on että säilyketölkki pysyy koko keittoprosessin ajan kunnolla upoksissa, vähintään tuuman verran veden alla – Arkhimedes osaisi varmaan tilittää tästä jotain sellaista mitä minä en.
Tölkin kiehuessa kuuluu jatkuva kop-kop-kop -ääni. Jos liekki oli hitusenkin liian vahva, ääni yltyi pelottavan synkopoiduksi KLONK-UTI KLONKK KLONKKKKK KLONKKKKKKKK -ääneksi , jossa voi omasta paranoian asteesta riippuen kuulla kiskoiltaan syöksyvää junaa tai välitöntä räjähdysvaaraa. Velipoika ehdotti ystävällisesti käyttämään kattilankantta kilpenä, poistumaan asunnosta ja palaamaan sopivasti moppaamaan karamellin asunnon katosta.
Kestin odotuksen hermojännitystä kolme tuntia. Tänä aikana tölkkiin ehti jo ilmaantua ruostepilkkuja. Kahdessa tunnissa olisi syntynyt karamellikastiketta, kolmessa tunnissa kehittyi semisolidi vanukas, ja neljässä tunnissa pitäisi päästä jo jollakin lailla itsenäisesti pystyssä pysyvään jälkiruokaan. Annoin kattilan jäähtyä huoneenlämpöön edelleen veden alla. Kun lopulta avasin sen uunihanskat kädessä kuin olisin käsitellyt Loviisan polttoainesauvaa, tölkinavaajan tekemästä reiästä purskahti ilmoille lämmintä ruskeaa massaa huomattavalla pakonopeudella. Refleksit toimivat. Väistin sopivasti: näkö on vielä tallella.
Lämmin dulce de leche oli käsittämättömän hyvää – kuin luotu jäätelön tai omenapalojen kastikkeeksi. Sitä voi myös levittää paahtoleivän päälle.
Karamellisoidun maidon voi toki tehdä aivan lähtöaineistaankin, maidosta, sokerista ja vaniljasta (ohje en español ja in English). Niihin ei liity mitään räjähdysvaaraa, ainoastaan pitkäveteistä keittämistä, joten ihan vapaasti kokeilemaan…
Venäläiset muuten harrastavat samaa extreme-kokkausta säilykemaitotölkeillä. He käyttävät syntynyttä tahmaa muun muassa kinuskikakun täytteenä ja kuorrutteena.
Pieni maailma! Jotenkin en ole yllättynyt – venäläistä rulettia hellalla. Seuraavan kerran kun siellä räjähtää kerrostalo “kaasuvuodon” vuoksi tiedänkin sitten mistä on oikeasti kyse ;)
Ai niin – I so wish my long-ago Finnish could let me enjoy your site! Mostly I can read the comments — though responding would be impossible. I’ll just have to look at the pictures (kuvat?) Nakemiin –
Hi Alanna
Hope our site helps you to brush up your Finnish! We are very aware of the language issue and will try to come up with a bilingual solution soon.
BTW, I visited your site and immediately got excited about your jello salad. Laura Shapiro’s “Something from the Oven” is on my nightstand right now. It tells the story how the food industry coaxed American housewives in 1950s to create a peacetime market for field rations and other wartime foods. Thousands of recipes that used jello, luncheon meats, cake mixes, and other heavily processed foods were promoted in the media. I do not think Finns ever got the full assault of this, so jello salad remains a pretty foreign concept… But when I visit Helsinki in a few week’s time I’ll leaf though my recipe file and post a recipe for an Italian jello salad which I truly love.
Moi again — please know my comment wasn’t a complaint except for my inability to recall other than snippets of Suomenkieli (see? and no grammar either). When I was last back in 2001 to visit minun perhe (oh this is too fun!), I was pretty good with “ruoka” however! Fascinating topic, the industrialization of food. I have a piece, somewhere (which when I find it again I’ll foward) talks about cake mixes, especially, and how the boxes were changed to force cooks to add eggs and oil only because then the cook felt she’d cooked something homemade. Because my Mom wrote a food column starting in 1959, even as a home economist/nutritionist, her favorites were full of cake mixes and canned soups. I suspect the same thing is going on now with the industrialization of organic and whole foods.
I’m impressed by your Finnish! I’m currently hunting for Poppy Cannon’s legendary 1950s The Can Opener Cookbook. Would love to have that ;)