Pasha is a traditional Finnish Easter dish, especially in the eastern parts of the country. It was brought here by the Russian Orthodox church hundreds of years ago, and is eaten to celebrate the end of the lent. You may know pasha with a little different name – pascha, pashka, or something similar. Pasha or ????? is a Russian word for Easter, originally from a Hebrew word pesah. The transliteration from Cyrillic alphabets explains the small variations in the name.

Pasha is really energy rich food – its main ingredients are quark (milk curd), cream, butter, eggs and sugar. Dairy animals produce milk fats whether you use them or not, so after the lent you had a surplus of cream. It was then used to make pasha. I’m referring to the days when agriculture was the predominating livelihood :)

Traditionally pasha is made in wooden, pyramid-shaped molds. Since Easter is the biggest holy day of the Russian Orthodox church, the molds are often carved with religious symbols such as XB, short for Hristos voskrese (???????? ????????) – Christ is Risen. The pyramid shape reminds of the Jews’ slavery in Egypt.

Pasha

250 g quark / curd cheese (in US, look for tvorog in Russian stores)
50 g butter
3 tbsp sugar
1 dl raisins
1/2 dl candied lemon zest (sukaatti, suckat)
1/2 dl crushed almonds
3 tbsp orange marmalade
1 tsp vanilla extract
1 tbsp lemon juice (about 1/2 lemon)
2 dl whipping cream

Unless you use Russian tvorog, put the quark or curd cheese in a coffee filter for 12 hours. During that time the liquid will separate which makes for a denser Pasha.

Mix sugar and butter until airy and smooth. In a separate bowl whip the cream. Add all the rest ingredients to the sugar and butter mixture, mix until smooth, and finally carefully add the whipped cream.

Pour the mixture in a double-layered coffee filter, and let stand in a fridge for 24 hours.

When 1-2 dl of liquid has dripped from the pasha in the fridge, tip it over on a plate and decorate with candied lemon zest and raisins.

Kulitsa is also a Russian Easter dish, which is often eaten with pasha. It is a sweet, buttery, and incredibly tasty loaf, which is sliced like bread and and topped with heaps of pasha.

I urge you to try this, it is absolutely delicious!

Kulitsa

(1 huge loaf or 2 smaller)

2 dl milk
25 g fresh yeast or equivalent amount of dry yeast
1/8 g saffron
1 tbsp cardamom
1/2 tsp salt
1 egg
1 dl sugar
2 tbsp candied lemon zest (sukaatti)
1 dl raisins
1/2 dl crushed almonds
7 dl all purpose flour
125 g butter

Make a dough (as you would for any bread/roll), and let it rise for 30 minutes. Make one or two round loaves on a baking sheet covered with parchment paper. Decorate with dough strips, candied lemon and raisins (make e.g. letters XB).

Heat the oven to 180 C (355 F), but don’t let the loaves rise for longer than it takes for the oven to heat, otherwise they will loose their shape.

Bake for 30 minutes.

Update

This is Anna’s version of the same recipe – the kulitsa is on the background but it’s really the star attraction here. Perfect for an artery-clogging Easter breakfast!

Pasha

250 g maitorahkaa
50 g voita
3 rkl sokeria
1 kananmuna
1 dl rusinoita
1/2dl sukaatteja
1/2 dl mantelirouhetta
3 rkl appelsiinimarmeladia
1 tl vaniljasokeria
puolen sitruunan mehu (1 rkl)
2 dl kuohukermaa vaahtona

Jos et käytä venäläistä maitorahkaa, valuta rahkaa suodatinpaperilla vuoratussa kahvinsuodattimessa noin 12 h jääkaapissa.

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää kaikki muut ainekset, lopuksi vaahdotettu kerma, ja sekoita huolella.

Painele massa kahdella suodatinpussilla verhottuun kahvinsuodattimeen, jätä keskeltä vähän koholle sillä pasha painaa valuessaan. Anna valua jääkaapissa vuorokauden verran.

Kumoa tarjoilulautaselle, koristele rusinoin ja sukaatein.

Kulitsa

(1 valtavan iso tai 2 pienehköä)

2 dl maitoa
25 g (1/2 palaa) hiivaa
1/8 g sahramia
1 rkl kardemummaa
1/2 tl suolaa
1 muna
1 dl sokeria
2 rkl sukaattia
1 dl rusinoita
1/2 dl mantelirouhetta
n. 7 dl vehnäjauhoja
125 g voita tai margariinia

Tee hiivataikina, anna sen kohota 30 minuuttia. Leivo nousseesta taikinasta pyöreä leipä tai kaksi leivinpaperilla, koristele taikinasuikeroin ja -kirjaimin sekä rusinoin ja sukaatein. Älä kohota enää pitempään kuin mitä uunin esilämmitys 180 asteeseen kestää, muuten leipä menettää muotonsa. Paista 180 asteessa 30 minuuttia. Tarjoa viipaleina, sivele paksulti pashaa päälle.

I bought a can of Libby’s pumpkin puré more or less a year ago, but never quite remembered to use it. Finnish Father’s Day was a little while ago, and I wanted to bring something easy yet tasty for the Sunday meal’s dessert. I remembered the pumpkin can, and read the back label which had a pie recipe on it. Since I happened to have all the ingredients at hand, and didn’t have the energy to google for the ultimate pumpkin pie recipe that takes forever to make and requires three trips to specialty stores for exotic spices, I decided to give the can’s recipe a go.

“This is the traditional holiday pumpkin pie. This classic recipe has been on LIBBY’S® Pumpkin labels since 1950. This pie is easy to prepare and even easier to enjoy. Just mix, pour, bake for a delicious homemade tradition.”

And sure enough, the outcome was delicious. For all non-Americans, the taste is really close to gingerbread, yet the consistency is soft and luscious, just like when you soak a handful of gingerbread to a glass of milk and spoon them as a soggy mess – one of my favorite childhood memories…

So here you go, LIBBY’S® Famous Pumpkin Pie, straight from the can’s label.

LIBBY’S® Famous Pumpkin Pie

1.75 dl (3/4 cup) granulated sugar
1 tsp ground cinnamon
1/2 tsp salt
1/2 tsp ground ginger
1/4 tsp ground cloves
2 large eggs
1 can (425 g / 15 oz.) LIBBY’S® 100% Pure Pumpkin
1 can (3.5 dl / 12 fl. oz.) condensed milk
1 unbaked 23 cm / 9-inch (0.9 l / 4-cup volume) deep-dish pie shell
Whipped cream (optional)

MIX sugar, cinnamon, salt, ginger and cloves in small bowl. Beat eggs in large bowl. Stir in pumpkin and sugar-spice mixture. Gradually stir in evaporated milk.

POUR into pie shell.

BAKE in preheated 220°C (425°F) oven for 15 minutes. Reduce temperature to 175°C (350°F); bake for 40 to 50 minutes or until knife inserted near center comes out clean. Cool on wire rack for 2 hours. Serve immediately or refrigerate. Top with whipped cream before serving.

Anna invited S and I for a coffee today and asked me to bring something. Initially I was planning to go there empty handed as Anna always has plenty of super good food prepared, but a couple of hours before the coffee time I started feel bad and began looking for a quick and simple recipe.

I started dieting again a few days ago, but at the same time have been craving to bake something chocolaty and preferably gooey – with these simple preconditions chocolate brownies were an easy choice. Unfortunately the recipe I chose has so many calories I didn’t even dare to calculate the calories per serving. Probably pretty close to a Big Mac :D
Stephanie Jaworski’s Joyofbaking.com has been a good source of baking recipes, and after a quick comparison between her and Nigella’s brownie recipes (picture below) I decided to go with Stephanie’s – only because her recipe called for double the amount of chocolate :)

This recipe calls for A LOT of chocolate – each ready brownie square contains about 45 grams (1 2/3 oz) of it plus tons of butter and sugar. Perfect comfort food, but super bad for the belly. I highly discourage you to try this recipe ;)

I made a grand mistake with my batch: I forgot to fold the hazelnuts and white chocolate chips into the batter. I realized it the minute I put the cake into the oven, but was too bummed to take it out and try to mix them in. The good thing is that now I have a bona fide reason to bake another cake!

Chocolate Brownies

serves 16

650 g (23 oz) 70% chocolate, e.g. Fazer Premium Block 70%
225 g (8 oz) unsalted butter
6 free range eggs, room temperature
500 g (18 oz) granulated sugar
1 tbsp vanilla extract
210 g (1.5 cups) all-purpose flour
1 tsp baking powder
1/4 tsp salt
100 g (3.5 oz) hazelnuts, coarsely crushed
100 g (3.5 oz) white chocolate chips

Preheat the oven to 175°C (347°F). Cover a lasagna pan with parchment paper.

Melt the chocolate and butter in a pot which is sitting in a bigger pot with boiling water. You can expedite this by pre-melting the butter in a microwave. Mix the butter and chocolate to a smooth paste and set aside.

Mix the flour, baking powder and salt together.

Crush the hazelnuts coarsely and fry them on a pan for a couple of minutes until fragrant.

Cream the eggs and sugar until very light, 5-10 minutes. Add the vanilla extract and fold in the butter-chocolate mixture. Fold in the flour mixture, and then the hazelnuts and white chocolate chips.

Pour the batter into the pan and bake for 45 minutes or until a toothpick comes out clean from the center of the cake.

Tässä viimeinen jouluksi leipomistani kakuista, syntisen suussa sulava ja toivottoman epäterveellinen suklainen kirsikkakakku, eli Schwarzwälder Kirschtorte. Maistoin ensimmäisen kerran tätä suklaista herkkua viitisen vuotta sitten, kun mustan metsän sydämessä Freudenstadtissa vuosikymmeniä asunut tätini Aila tarjosi sitä heillä vieraillessani. Mikään muu tuntemani suklaakakku ei vedä tälle vertoja, ja wieniläisten ylpeys sacherkin joutuu nöyrtymään sen edessä.

Schwarzwälder Kirschtorte on nimensäkin mukaisesti peräisin eteläisestä Saksasta, mutta se on yhtä lailla suosittu jälkiruoka niin koko Saksassa, Itävallassa kuin Yhdysvalloissakin. Kakku kostutetaan perinteisesti Kirschwasserilla, mutta itävaltalaiset käyttävät usein rommia, ja jenkit häpeällisesti jättävät maulle olennaisen alkoholin monesti kokonaan pois.

Pohjaksi tälle kakulle sopii mainiosti suklaagénoise, ja suosittelenkin sen korvaamista jollain muulla suklaakakkupohjalla vain pahimman laiskotuksen iskiessä ;)

Schwarzwälder Kirschtorte

1 suklaagénoise tai muu suklaakakkupohja
6 dl kuohukermaa
pari desiä sokeriliemeen säilöttyjä kirsikoita
1/2 dl Kirschwasseria (Alkon numero 431 tai 171593)
115 g Fazerin tummaa 70% Blocksuklaata
2 rkl vettä
1 tl vaniljauutetta
2 rkl sokeria

Sekoita Kirschwasser noin desiin kirsikoiden sokerilientä. Valuta pari desiä kirsikoita kuiviksi ja laita sivuun odottamaan.

Sulata suklaa ja 2 rkl vettä vesihauteessa, ja jätä jäähtymään huoneenlämpöiseksi, mutta kuitenkin yhä pehmeäksi.

Leikkaa suklaagénoise kahteen osaan, ja aseta päällimmäinen puolisko tarjoilulautaselle ylösalaisin. Kostuta liberaalisti alkoholi-kirsikkaliemellä.

Vatkaa 1,2 dl kylmää kuohukermaa, kunnes vaahtoon jää tylppiä “vuorenhuippuja”. Laskostele kermavaahto lastalla varovasti suklaan sekaan, ja levitä seos välittömästi kostutetun kakkupohjan päälle.

Asettele kerros valutettuja kirsikoita suklaavaahdon päälle siten, että kirsikat peittävät koko pinta-alan. Itse käytin äitini säilömiä, espoolaisia happamia luomukirsikoita.

Kostuta jäljelle jäänyt génoisenpuolikas alkoholi-kirsikkaliemellä, ja aseta leikkuupuoli alaspäin kirsikkakerroksen päälle. Paina kevyesti tasataksesi kakun. Kostuta vielä kakun päällinenkin.

Vatkaa loput kermasta, vaniljauute ja sokeri kovahkoksi vaahdoksi, kunnes syntyy teräviä “vuorenhuippuja”. Levitä kermavaahto kakun ympärille; lisänäyttävyyttä saat pursottamalla kakun yläpinnan tähtisuuttimella.

Anna makujen tasaantua jääkaapissa 1-2 vuorokautta ennen nauttimista. Jääkaappikylmänä kakun keskellä oleva suklaakerros on myös kivan kova.

Työkaverini palasi Jamaikalta: sain tuliaisiksi värikkääseen pahvirasiaan pakatun mini-fruitcaken (oheinen kuva suoraan työpaikan skannerista). Luulin ensin että kyseessä on perinteinen angloamerikkalainen jouluhedelmäkakku – kivikovan valkoisen sokerikuorrutuksen alle vangittu rutikuiva valikoima atsovärjättyjä hedelmäpaloja – mutta paketista paljastuikin muffinssikuppi jossa oli mämmimäistä hyvin tummanruskeaa tahmaa.

Maistoin varovasti – kakku oli rommista ihan läpimärkä. Rommia oli niin paljon että torkuin iltapäivän seminaarin läpi ja sotkin sen jälkeen perin pohjin Excel-taulukkoni. Bloggaan nyt raitistuakseni taas työkykyiseksi. Työkaverini puolestaan koki akuutin tietokonemeltdownin eikä jäänyt todistamaan alennustilaani.

Viinanhuuruinen kakku on kirkkaasti paras ikinä maistamani joulukakku – ainakin jos pitää raa’asta piparitaikinasta kypsennettyä enemmän. Pienen nettihaun tuloksena ilmeni että sitä syödään Jamaikalla paitsi jouluna, myös hääkakkuna ja ilmeisesti kaikissa muissakin elämän ratkaisevissa käänteissä. Vaikka kakku koostuu melkein täysin hedelmistä ja alkoholista, siinä ei ole inhottavia sukaatin tai maraschinokirsikan tyyppisiä palasia. Resepti vaikuttaa muutenkin jännältä. Yleensä testaan ruokaohjeet ennen kuin jakelen niitä, mutta alla ilmenee miksi en tällä kertaa tee niin. Ohessa käännös euromittoihin ja syömäni kakun lähtöaineisiin.

Jamaican Black Fruit Cake

450 g rusinoita
225 g korintteja
100 g kuivattuja luumuja
2 1/2 dl tummaa rommia
8 dl fariinisokeria
225 g voita
6 kananmunaa
225 g vehnäjauhoa
1/2 tl leivinjauhetta
1/4 tl muskottipähkinää
1/4 tl kanelia
1/4 tl neilikkaa
1/4 tl maustepippuria
(100 g kuivattuja kirsikoita)
(100 g pähkinämurskaa)

Murskaa kuivatut hedelmät tehosekoittimessa tai yleiskoneessa ja pane kannelliseen säilyketölkkiin maustumaan 1,5 dl:aan rommia kolmeksi viikoksi – kolmeksi kuukaudeksi. Ravista parin päivän välein ;)

Sulata 5 dl fariinisokeria paksupohjaisessa kattilassa ja hauduta se hyvin tummanruskeaksi. Jäähdytä. Vatkaa yhteen voi ja loput (3 dl) sokerista. Lisää munat yksi kerrallaan, rommissa uineet hedelmät liemineen, ja sitten jäähdytetty tumma sokeri. Lisää kuivat aineet (ja pähkinät). Kaada 25-senttiseen leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan (tai paperivuoilla verhottuun muffinssipannuun). Paista 150 C:ssa 2-2,5 tuntia. Ota jäähtymään. Lorauttele loppua rommia kakkuun muutamassa erässä jäähtymisen aikana. Anna kakun olla vuoassaan 2-7 päivää ennen kuin kumoat sen tarjolle.

Luvassa on siis melkoista pitkäjänteisyyttä ja don’t worry – be happy -asennetta vaativa urakka. Tämä viesti on keltainen tarralappu itselleni että muistan ensi marraskuussa – tai ehkä syyskuussa – tai ehkä huomenna – ryhtyä vaadittaviin toimenpiteisiin.

Työtoverini täti Jamaikalla on ilmeisesti pistämässä pystyyn bisnestä joka lennättelee näitä hedelmäkakkuja vakuumipakattuina ympäri maailmaa. Tai siis heti kunhan saa ensin rakennettua tien talostaan vuorten ja sademetsän läpi sivistyksen pariin. Koska kyseinen täti on kuuluisa kaikenlaisista muistakin taivaallisista herkuistaan, yritän tupata mukaan seuraavalle sukulointimatkalle. Sitä odotellessa kakun voi tilata täältä.

Bonuslahjana vielä maailman paras hedelmäkakkuaiheinen novelli: Truman Capoten A Christmas Memory. Tiedän, tiedän – mutta meillä on yhä joulukuusi olohuoneen nurkassa.

Tässä ennen joulua lupaamani porkkanakakun resepti. Kirjoitin tämän lentäessäni kohti Uutta Seelantia, ja olin jo kokonaan unohtanut sen olemassaolon :)

Amerikkalaisista leivonnaisista porkkanakakku on yksi suosikeistani, enkä taida olla ainoa: usein pienillä oransseilla marsipaaniporkkanoilla koristettuja porkkanakakkuneliöitä on tarjolla Yhdysvalloissa liki jokaisessa ravintolassa, jolla on erillinen jälkiruokapöytä. Myös etniset ravintolat ovat tajunneet tämän suuren suosion – itse olen syönyt porkkanakakkua ainakin kiinalaisissa ja japanilaisissa buffeteissa lukuisten amerikkalaista ruokaa tarjoavien ketjujen, kuten Old Country Buffetin, lisäksi.

Suomessa porkkanaa ei koeta kovinkaan eriskummalliseksi raaka-aineeksi leinonnaisissa, tekeehän Fazerkin porkkanasämpylöitä. Niin porkkanakakussa kuin –sämpylöissäkään porkkana ei juurikaan tuo makua taikinaan, vaan lähinnä väriä ja mehevyyttä. Nykypäivänä porkkanan makeus ei tule ensimmäiseksi mieleen, mutta keskiajalla porkkana oli harvoja Euroopassa saatavilla olevia leivonnaisten makeuttajia. Toinen maailmansota nosti porkkanakakun suureen suosioon Briteissä, kun porkkana oli harvoja säännöstelemättömiä juureksia. Hyvän saatavuutensa vuoksi porkkanaa mainostettiin kansalaisille muun muassa hävittäjälentäjien avulla.

Porkkanan lisäksi perinteisessä amerikkalaisessa porkkanakakussa käytetään usein pähkinöitä sekä esimerkiksi ananasmurskaa tai omenahilloa tai –raastetta tuomaan lisäkosteutta. Lisäksi kakku on usein kuorrutettu sokerilla tai tuorejuustolla. Itse pidän tuorejuustokuorrutuksesta, ja tämän Joy of Bakingista lainatun reseptin sitruunainen Philadelphia –kuorrute saa kakun suorastaan sulamaan suussani. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan!

Porkkanakakku sitruunatuorejuustokuorrutuksella

Taikina:
2,5 dl (115 g) pähkinärouhetta
350 g porkkanoita punnittuna ennen kuorimista
1 tölkki ananasmurskaa
4,8 dl (280 g) vehnäjauhoja
1 tl ruokasoodaa
1 1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
1 1/2 tl kanelia
4 munaa
3,6 dl (300 g) sokeria
240 ml auringonkukka- tai rypsiöljyä
2 tl vaniljauutetta

Täyte ja kuorrutus:
100 g huoneenlämpöistä suolatonta voita
400 g Philadelphia Extra Light –tuorejuustoa
250 g tomusokeria
1 tl vaniljauutetta
1 tuore sitruuna (pelkkä kuori raastettuna)
Voitele ja korputa tai vuoraa leivinpaperilla kaksi halkaisijaltaan 23 cm vuokaa, tai tilavuudeltaan vastaavaa suorakaiteista vuokaa. Lämmitä uuni 175 asteeseen.

Jos pähkinät ovat kokonaisia, hienonna ne karkeaksi rouheeksi. Paista pähkinärouhetta pannulla, kunnes se alkaa tuoksua ja ruskistuu hieman. Kuori ja raasta porkkanat hienoksi.

Sekoita jauhot, ruokasooda, leivinjauhe, suola ja kaneli valmiiksi keskenään. Vatkaa munia noin minuutti vaahdoksi. Lisää sokeri ja vatkaa kunnes munavaahto on hyvin vaaleaa ja kuohkeaa, noin 4-5 minuuttia. Lisää vaniljauute ja kaada öljy taikinan sekaan tasaisena norona samalla vatkaten.

Lisää jauhoseos, mutta vatkaa vain sen verran että jauhot juuri sekoittuvat taikinaan.

Sekoita lastalla varovasti laskostellen porkkanaraaste, pähkinät ja ananasmurska. Varo, ettei munavaahto laske. Jaa taikina tasaisesti molempiin vuokiin ja paista 25-30 minuuttia, eli kunnes keskelle tuikattu hammastikku tulee puhtaana ulos. Anna kakkujen jäähtyä ennen kuin poistat ne vuoistaan.

Kuorrute: Vatkaa Philadelphia ja pehmeä, huoneenlämpöinen voi aivan tasaiseksi sähkövatkaimella. Siivilöi tomusokeri vaiheittain joukkoon samalla jatkaen vatkaamista. Lisää lopuksi vaniljauute ja hienoksi raastettu sitruunan kuori.

Kakku on parhaimmillaan kylmänä, ja se säilyy mainiosti pari päivää jääkaapissa. Kuvan kakku on koristeltu valkosuklaasta pursotetuilla lumihiutaleilla.

Jouluaatto alkaa lähestyä, ja sen myötä leivontaurakkani on liki päätöksessään. Tein päivällä kaksi amerikkalaista Carrot Cakea (kuva yllä) ja saksalaisen Schwarzwälder Kirschtorten. Niistä voisi kirjoitella sanan tai pari kinkkua sulatellessa. Tähän väliin pieni koristeluniksi, johon törmäsin eilen Slashfoodissa.

Valkosuklaiset lumihiutaleet

100 g valkoista suklaata

Pilko suklaalevy, ja laita palaset pakastuspussiin. Sulje pussi, ja lämmitä sitä kuumassa vedessä kunnes suklaa on sulanut. Leikkaa pussin nurkasta pieni pala pois, ja pursottele kuvan mukaisesti pieniä tähtiä leivinpaperin päälle. Vie ulos tai laita jääkaappiin kovettumaan hetkeksi. Painele vaikkapa kakun kuorrutuksen päälle koristeiksi.

Doughboy painelee nyt lahjoja pakkaamaan!

Riimiporopostauksen lopussa mainitsemani kakkuprojekti on nyt onnellisesti päätöksessä, ja ajattelin kirjoittaa siitä pari riviä ennen nukkumaan menoa. Huomiseksi kun on jo pari uutta ideaa odottamassa…

Tiedostan lykänneeni tämän kakun leipomista muutamalla päivällä alitajuisen epäonnistumisen pelossa. Likilaskuisuuden uhka kun leijui ilmassa jo Joy of Bakingin reseptiä lukiessani. Mutta siitä lisää hieman tuonnempana.

Yritin pitkään löytää hyvää käännöstä génoise cakelle. Sponge cake kääntyy sokerikakuksi, mutta koska tämä génoise on tehty ilman kohotusaineita, sokerikakku ei mielestäni ole oikea termi. Käsittääkseni perinteiseen sokerikakuun kun käytetään aina leivinjauhetta. Jatkossa puhun siis génoisesta, ellei joku tiedä parempaa käännöstä ja ystävällisesti kerro siitä minulle :)

Génoise on nimensä mukaisesti lähtöisin pohjois-Italian Genoasta. Sokerikakusta se poikkeaa myös siinä, että taikinaan lisätään kuumaa voita. Kohotusaineiden puute korvataan vatkaamalla runsaasti ilmaa lämmitettyyn muna-sokeriseokseen. Mutta itse asiaan:

Suklaagénoise

3 rkl (42 g) kuumaa suolatonta voita
1 tl (4 g) vaniljauutetta
1,2 dl (65 g) vehnäjauhoja
0,8 dl (30 g) Van Houten -kaakaojauhetta
4 isoa munaa
1,6 dl (125 g) sokeria

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Voitele tai vuoraa leivinpaperilla 23-senttinen pyöreä kakkuvuoka. Sekoita vaniljauute sulatettuun voihin. Pidä voisula kuumana sen käyttöön asti. Siivilöi jauhot ja kaakaojauhe sekaisin valmiiksi omaan astiaansa.

Kuumenna vettä kiehuvaksi isossa kattilassa. Vispaa munat ja sokeri sekaisin lämpöä kestävässä astiassa, joka mahtuu em. kattilaan. Laita munasokeriastia kuumaan veteen ja jatka käsin vispaamista, kunnes munasokeri on kädenlämpöistä. Kaada lämmennyt munasokeri toiseen kulhoon ja vispaa käsivatkaimella tai yleiskoneella kunnes vaahto on melko kovaa, ja sen tilavuus kolminkertaistunut, noin viisi minuuttia. Vaahto on sopivaa, kun vatkainta nostaessasi vaahto valuu nauhamaisesti alas, ja pisara pintaan osuessaan katoaa parin sekunnin viiveellä.

Siivilöi kolmannes jauho-kaakaoseoksesta munasokerin sekaan nuolijalla varovaisesti laskostellen. Toista kahdesti jäljelle jääneillä jauhoilla. Varo sekoittamasta liikaa, sillä vaahto laskee herkästi. Kun jauhot on sekoitettu, ota reilu pari desiä taikinaa pieneen astiaan ja sekoita varovaisesti pienellä nuolijalla laskostellen kuuma voisula siihen. Kun voi on sekoitettu, laskostele tämä voiseos varovaisesti jäljellä olevaan taikinaan.

Kaada taikina vuokaan ja tasoita pinta. Paista 20-25 minuuttia, kunnes kakun reunat ovat vetäytyneet hieman sisäänpäin ja sormilla pintaa painaessasi se joustaa ja palaa takaisin muotoonsa. Mitään trampoliiniefektiä ei sentään ole odotettavissa, joten tulkitse tuo elastisuus ripauksella suolaa. Anna kakun jäähtyä ennen kuin poistat sen vuoasta.

Génoise säilyy hyvin pari päivää jääkaapissa ja erinomaisesti pakastettuna. Tyypillisesti se halkaistaan kahteen tai kolmeen osaan ja täytetään kermavaahdolla ja marjoilla. Näin saadaan esimerkiksi saksalainen kirsikkatäytteinen Schwarzwälder Kirschtorte eli mustan metsän kakku. Itse ajattelin tehdä Bostonin ja Cape Codin muistoksi jouluisen karpalokakun. Edit: karpalot homehtuivat vahingossa, joten kakusta tuli loppujen lopuksi yllä olevan linkin mukainen kirsikkakakku.

Leivontasarja jatkuu tänään klementiinisesongin kunniaksi Nigellan klementiinikakulla. Nigella Lawson, englantilainen Domestic Goddess ja TV-kokki, ei esittelyitä kaivanne.

Klementiini on ilmeisesti mandariinin ja appelsiinin risteymä, joka löydettiin Algeriassa 1902. Se on mandariinia pienempi, pehmeäkuorisempi ja siinä on hyvin vähän siemeniä. Kaupat ovat juuri nyt pullollaan klementiinejä, joten kannattaa ehdottomasti kokeilla tätä mielenkiintoista sitrusaromista reseptiä. Jauhottomana tämä sopii erinomaisesti myös keliakikoille.

Erikoiseksi reseptin mielestäni tekee klementiinien pitkä keittäminen ja käyttäminen kuorineen päivineen. Runsas zesti näkyykin sitten lopputuloksessa upeana oranssina.

Nigellan klementiinikakku

4-5 klementiiniä (noin 375 g)
6 munaa
250 g mantelirouhetta
1 tl leivinjauhetta (kukkurallinen)

Laita klementiinit pieneen kattilaan ja peitä vedellä. Keitä miedolla lämmöllä kaksi tuntia. Kun aika on kulunut täyteen ja klementiinit muistuttavat mopsia liian isoine kuorineen, poista ne vedestä ja anna jäähtyä.

Lämmitä uuni 190 asteeseen ja voitele tai vuoraa leivinpaperilla noin 21-senttinen pyöreä irtopohjavuoka. Hienonna mantelirouhe tehosekoittimella hienohkoksi jauheeksi. Sekoita kukkuramitallinen leivinjauhetta manteleihin.

Halkaise klementiinit ja poista siemenet. Voit huoletta tonkia sisuksia sormin, sillä löydettyäsi kaikki siemenet soseuta klementiinit kuorineen päivineen sauva- tai tehosekottimella.

Vaihda tavalliseen käsivatkaimeen tai yleiskoneeseen, ja lisää loput aineet mantelin ja sokerin ja kanamunien kanssa vuorotellen. Vatkaa tasaiseksi.

Kaada seos vuokaan ja paista tunti, kunnes keskelle työnnetty tikku tulee puhtaana ulos. Peitä kakku foliolla 40 minuutin kohdalla, jotta pinta ei pala. Kun kakku on kypsä, anna sen jäähtyä kokonaan vuoassaan.

Nigella kehottaa malttamaan mielen, ja maistamaan kakkua vasta seuraavana päivänä, jolloin sen kosteus ja maut ovat ehtineet tasaantua. Kakku säilyy hyvin, joten sen voi huoletta tehdä muutamaa päivää ennen aiottua herkkuhetkeä.

Muita Nigellan herkkuja voi ihailla esimerkiksi uskomattoman hienoin valokuvin höystetystä leivontakirjasta “How to Be a Domestic Goddess: Baking and the Art of Comfort Cooking”.

En yleensä osta banaaneita, koska pidän niistä melko kovina, ja suurin osa ehtii kypsyä liian pehmeiksi ennen kuin muistan syödä viimeiset pois. Kelläpä ei olisi silloin tällöin nurkissaan hieman ylikypsiä, ruskealaikullisia banaaneita? Seuraavan kerran kun mietit, mitä tekisit niille kahdelle viimeiselle, muista tämä helppo banaanileivän resepti.

Banaanileipä ilmestyi amerikkalaisiin keittokirjoihin 1930-luvulla, kun leivinjauhe ja ruokasooda alkoivat yleistyä kotitalouksissa. Vaikka modernit kohotusaineet olivat eurooppalainen keksintö, amerikkalainen Eben Norton Horsford kehitti jo 150 vuotta sitten Rumfordiksi nimeämänsä leivinjauheen. Moni vanhempi ihminen Suomessakin puhuu vielä “rumfortista”.

Banaanileipä on siis koostumukseltaan kakkumainen, eli taikinaa ei vaivata muiden leipätaikinoiden tapaan.

Banaanileipä

70 g huoneenlämpöistä voita
1,2 dl sokeria
1,2 dl fariinisokeria, mittaa tiiviiksi paineltuna
1 muna
2 valkuaista
1 tl vaniljauutetta
2 kypsää reilun kaupan banaania
4 dl vehnäjauhoja
1 tl ruokasoodaa
1/4 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
1,2 dl kermaa
1,2 dl pähkinärouhetta

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Voitele ja korputa tai vuoraa leivinpaperilla suorakaiteen muotoinen vuoka (esim 10x30x7 cm).

Muussaa banaanit käsin tai haarukalla pehmeäksi mössöksi. Murskaa pähkinät karkeaksi rouheeksi ja paista pannulla hetken aikaa, kunnes rouhe alkaa hieman ruskistua ja muuttuu aromaattiseksi. Sekoita jauhot, sooda, leivinjauho ja suola valmiiksi omassa kulhossaan.

Vatkaa voita omassa kulhossaan kunnes se muuttuu kuohkeaksi. Lisää sokeri ja fariinisokeri ja sekoita hyvin. Sekoita joukkoon vaniljauute, muna ja valkuaiset. Lisää banaanimössö ja vatkaa nopealla asennolla puoli minuuttia. Taikina on tarkoitus jättää hieman muhkuraiseksi, joten laita käsivatkain tai yleiskone syrjään tässä vaiheessa . Liialla sekottamisella leivästä tulee muffinssimaisen kuminen.

Sekoita lastalla varovaisesti käännellen jauhot ja kerma banaaniseokseen. Vuorottele jauhojen ja kerman lisäystä pari kertaa. Lisää lopuksi pähkinärouhe samalla tavalla. Sekoita kunnes kuivat aineet ovat juuri sekoittuneet märkiin, ja taikina on vielä hieman epätasaista.

Kaada taikina tasaiseksi kerroksesksi vuokaan ja paista 55-60 minuuttia, eli kunnes keskelle tökätty tikku tulee ulos puhtaana.

Banaanileipä on hyvää lämpimänä, mutta erinomaista myös kylmänä seuraavina päivinä, kun maut ovat ehtineet tasaantua.