Anna invited S and I for a coffee today and asked me to bring something. Initially I was planning to go there empty handed as Anna always has plenty of super good food prepared, but a couple of hours before the coffee time I started feel bad and began looking for a quick and simple recipe.

I started dieting again a few days ago, but at the same time have been craving to bake something chocolaty and preferably gooey – with these simple preconditions chocolate brownies were an easy choice. Unfortunately the recipe I chose has so many calories I didn’t even dare to calculate the calories per serving. Probably pretty close to a Big Mac :D
Stephanie Jaworski’s Joyofbaking.com has been a good source of baking recipes, and after a quick comparison between her and Nigella’s brownie recipes (picture below) I decided to go with Stephanie’s – only because her recipe called for double the amount of chocolate :)

This recipe calls for A LOT of chocolate – each ready brownie square contains about 45 grams (1 2/3 oz) of it plus tons of butter and sugar. Perfect comfort food, but super bad for the belly. I highly discourage you to try this recipe ;)

I made a grand mistake with my batch: I forgot to fold the hazelnuts and white chocolate chips into the batter. I realized it the minute I put the cake into the oven, but was too bummed to take it out and try to mix them in. The good thing is that now I have a bona fide reason to bake another cake!

Chocolate Brownies

serves 16

650 g (23 oz) 70% chocolate, e.g. Fazer Premium Block 70%
225 g (8 oz) unsalted butter
6 free range eggs, room temperature
500 g (18 oz) granulated sugar
1 tbsp vanilla extract
210 g (1.5 cups) all-purpose flour
1 tsp baking powder
1/4 tsp salt
100 g (3.5 oz) hazelnuts, coarsely crushed
100 g (3.5 oz) white chocolate chips

Preheat the oven to 175°C (347°F). Cover a lasagna pan with parchment paper.

Melt the chocolate and butter in a pot which is sitting in a bigger pot with boiling water. You can expedite this by pre-melting the butter in a microwave. Mix the butter and chocolate to a smooth paste and set aside.

Mix the flour, baking powder and salt together.

Crush the hazelnuts coarsely and fry them on a pan for a couple of minutes until fragrant.

Cream the eggs and sugar until very light, 5-10 minutes. Add the vanilla extract and fold in the butter-chocolate mixture. Fold in the flour mixture, and then the hazelnuts and white chocolate chips.

Pour the batter into the pan and bake for 45 minutes or until a toothpick comes out clean from the center of the cake.

Harlem is gentrifying like crazy. Crime is down, so brownstones are going, going, gone and craggy old warehouses are being converted to condos for yuppies as we speak. All this is so inevitable that of late even the crunchy socially conscious granola-eating, Subaru-driving community activist types on my block seem to have given up organizing anti-gentrification street rallies.

For about a year, there has been a Citarella on W 125th street. In theory, Citarella sells food, but it is the Vogue of supermarkets: the selection is relatively narrow and strictly based on looks: only the beautiful need to apply. Each and every item is visually perfect, a supermodel of sorts. Citarella seems to be geared toward people who like to have food on display in their house but care little about the disgusting necessity of eating. The Harlem Citarella is surrounded by storefront churches, botanicas, fast food chains, and a sea of public housing projects, but somehow I doubt that an important local form of currency, food stamps and WIC checks, are accepted inside.

Normally, I do my weekly shopping at the boisterous, chaotic, mazelike Uptown Fairway a few blocks west. This weekend, however, I was briefly seduced by the pruned-down Sohoesque industrial chic and lack of throngs at Citarella. Of course, I could find barely any of the mundanities I had jotted down on my shopping list, so I gave free reign to impulse purchases. The Berkeley-based Scharffen Berger cocoa powder was too fetchingly packaged to stay on the shelf. (Antti, do you still ruin your kitchen decor with an O’boy container?)

Pretty incredibly, I never had any hot chocolate during my trip to Mexico in January (how stupid am I? I drank lots of lousy tea instead). Although I can’t vouch for authenticity, the addition of a bit of chili gives this infantile drink a nice, adult edge, and the combination dates back to Aztecs. If you’d rather prepare your drink conquistador style, here is a more historic and involved recipe.

Hot Chocolate with Chiles

1 serving

1.5 dl milk
1 halved dried chili, split with seeds removed
(optional: 1 tsp or stick of cinnamon and half of a vanilla pod)
3 tbsp sweetened cocoa powder or about 30g of dark chocolate squares

Simmer the chili pod (and the vanilla and cinnamon) in milk in a saucepan. Better yet, use the microwave. Whatever you do, not let the milk boil. Whisk in the instant cocoa powder or the roughly chopped chocolate pieces. If using chocolate from a bar, continue to simmer / zap until the chocolate is melted. Take away from the heat and let steep for a bit.

Pretty incredibly, both Antti and I have a wooden tool for the very purpose of frothing hot chocolate: a molinillo, purchased from a gigantic Mexican supermarket in East LA last summer. If you own one, now it is the time to use it to give your drink a frothy crown. Apparently, Mexicans are at least as obsessed by the froth in chocolate as Italians are about the crema in espresso.

Two weeks ago when I was still in Finland, somebody at work brought in Fazer’s chili chocolate. The chili flavor was not jarring and overpowering at all, just a subtle, barely perceptible accent, so I was immediately hooked. Alas, I couldn’t find it anywhere, not even at the airport duty-free :( If anybody knows where to get it, please let me know so I can ruin my diet ;)

Tässä viimeinen jouluksi leipomistani kakuista, syntisen suussa sulava ja toivottoman epäterveellinen suklainen kirsikkakakku, eli Schwarzwälder Kirschtorte. Maistoin ensimmäisen kerran tätä suklaista herkkua viitisen vuotta sitten, kun mustan metsän sydämessä Freudenstadtissa vuosikymmeniä asunut tätini Aila tarjosi sitä heillä vieraillessani. Mikään muu tuntemani suklaakakku ei vedä tälle vertoja, ja wieniläisten ylpeys sacherkin joutuu nöyrtymään sen edessä.

Schwarzwälder Kirschtorte on nimensäkin mukaisesti peräisin eteläisestä Saksasta, mutta se on yhtä lailla suosittu jälkiruoka niin koko Saksassa, Itävallassa kuin Yhdysvalloissakin. Kakku kostutetaan perinteisesti Kirschwasserilla, mutta itävaltalaiset käyttävät usein rommia, ja jenkit häpeällisesti jättävät maulle olennaisen alkoholin monesti kokonaan pois.

Pohjaksi tälle kakulle sopii mainiosti suklaagénoise, ja suosittelenkin sen korvaamista jollain muulla suklaakakkupohjalla vain pahimman laiskotuksen iskiessä ;)

Schwarzwälder Kirschtorte

1 suklaagénoise tai muu suklaakakkupohja
6 dl kuohukermaa
pari desiä sokeriliemeen säilöttyjä kirsikoita
1/2 dl Kirschwasseria (Alkon numero 431 tai 171593)
115 g Fazerin tummaa 70% Blocksuklaata
2 rkl vettä
1 tl vaniljauutetta
2 rkl sokeria

Sekoita Kirschwasser noin desiin kirsikoiden sokerilientä. Valuta pari desiä kirsikoita kuiviksi ja laita sivuun odottamaan.

Sulata suklaa ja 2 rkl vettä vesihauteessa, ja jätä jäähtymään huoneenlämpöiseksi, mutta kuitenkin yhä pehmeäksi.

Leikkaa suklaagénoise kahteen osaan, ja aseta päällimmäinen puolisko tarjoilulautaselle ylösalaisin. Kostuta liberaalisti alkoholi-kirsikkaliemellä.

Vatkaa 1,2 dl kylmää kuohukermaa, kunnes vaahtoon jää tylppiä “vuorenhuippuja”. Laskostele kermavaahto lastalla varovasti suklaan sekaan, ja levitä seos välittömästi kostutetun kakkupohjan päälle.

Asettele kerros valutettuja kirsikoita suklaavaahdon päälle siten, että kirsikat peittävät koko pinta-alan. Itse käytin äitini säilömiä, espoolaisia happamia luomukirsikoita.

Kostuta jäljelle jäänyt génoisenpuolikas alkoholi-kirsikkaliemellä, ja aseta leikkuupuoli alaspäin kirsikkakerroksen päälle. Paina kevyesti tasataksesi kakun. Kostuta vielä kakun päällinenkin.

Vatkaa loput kermasta, vaniljauute ja sokeri kovahkoksi vaahdoksi, kunnes syntyy teräviä “vuorenhuippuja”. Levitä kermavaahto kakun ympärille; lisänäyttävyyttä saat pursottamalla kakun yläpinnan tähtisuuttimella.

Anna makujen tasaantua jääkaapissa 1-2 vuorokautta ennen nauttimista. Jääkaappikylmänä kakun keskellä oleva suklaakerros on myös kivan kova.

Riimiporopostauksen lopussa mainitsemani kakkuprojekti on nyt onnellisesti päätöksessä, ja ajattelin kirjoittaa siitä pari riviä ennen nukkumaan menoa. Huomiseksi kun on jo pari uutta ideaa odottamassa…

Tiedostan lykänneeni tämän kakun leipomista muutamalla päivällä alitajuisen epäonnistumisen pelossa. Likilaskuisuuden uhka kun leijui ilmassa jo Joy of Bakingin reseptiä lukiessani. Mutta siitä lisää hieman tuonnempana.

Yritin pitkään löytää hyvää käännöstä génoise cakelle. Sponge cake kääntyy sokerikakuksi, mutta koska tämä génoise on tehty ilman kohotusaineita, sokerikakku ei mielestäni ole oikea termi. Käsittääkseni perinteiseen sokerikakuun kun käytetään aina leivinjauhetta. Jatkossa puhun siis génoisesta, ellei joku tiedä parempaa käännöstä ja ystävällisesti kerro siitä minulle :)

Génoise on nimensä mukaisesti lähtöisin pohjois-Italian Genoasta. Sokerikakusta se poikkeaa myös siinä, että taikinaan lisätään kuumaa voita. Kohotusaineiden puute korvataan vatkaamalla runsaasti ilmaa lämmitettyyn muna-sokeriseokseen. Mutta itse asiaan:

Suklaagénoise

3 rkl (42 g) kuumaa suolatonta voita
1 tl (4 g) vaniljauutetta
1,2 dl (65 g) vehnäjauhoja
0,8 dl (30 g) Van Houten -kaakaojauhetta
4 isoa munaa
1,6 dl (125 g) sokeria

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Voitele tai vuoraa leivinpaperilla 23-senttinen pyöreä kakkuvuoka. Sekoita vaniljauute sulatettuun voihin. Pidä voisula kuumana sen käyttöön asti. Siivilöi jauhot ja kaakaojauhe sekaisin valmiiksi omaan astiaansa.

Kuumenna vettä kiehuvaksi isossa kattilassa. Vispaa munat ja sokeri sekaisin lämpöä kestävässä astiassa, joka mahtuu em. kattilaan. Laita munasokeriastia kuumaan veteen ja jatka käsin vispaamista, kunnes munasokeri on kädenlämpöistä. Kaada lämmennyt munasokeri toiseen kulhoon ja vispaa käsivatkaimella tai yleiskoneella kunnes vaahto on melko kovaa, ja sen tilavuus kolminkertaistunut, noin viisi minuuttia. Vaahto on sopivaa, kun vatkainta nostaessasi vaahto valuu nauhamaisesti alas, ja pisara pintaan osuessaan katoaa parin sekunnin viiveellä.

Siivilöi kolmannes jauho-kaakaoseoksesta munasokerin sekaan nuolijalla varovaisesti laskostellen. Toista kahdesti jäljelle jääneillä jauhoilla. Varo sekoittamasta liikaa, sillä vaahto laskee herkästi. Kun jauhot on sekoitettu, ota reilu pari desiä taikinaa pieneen astiaan ja sekoita varovaisesti pienellä nuolijalla laskostellen kuuma voisula siihen. Kun voi on sekoitettu, laskostele tämä voiseos varovaisesti jäljellä olevaan taikinaan.

Kaada taikina vuokaan ja tasoita pinta. Paista 20-25 minuuttia, kunnes kakun reunat ovat vetäytyneet hieman sisäänpäin ja sormilla pintaa painaessasi se joustaa ja palaa takaisin muotoonsa. Mitään trampoliiniefektiä ei sentään ole odotettavissa, joten tulkitse tuo elastisuus ripauksella suolaa. Anna kakun jäähtyä ennen kuin poistat sen vuoasta.

Génoise säilyy hyvin pari päivää jääkaapissa ja erinomaisesti pakastettuna. Tyypillisesti se halkaistaan kahteen tai kolmeen osaan ja täytetään kermavaahdolla ja marjoilla. Näin saadaan esimerkiksi saksalainen kirsikkatäytteinen Schwarzwälder Kirschtorte eli mustan metsän kakku. Itse ajattelin tehdä Bostonin ja Cape Codin muistoksi jouluisen karpalokakun. Edit: karpalot homehtuivat vahingossa, joten kakusta tuli loppujen lopuksi yllä olevan linkin mukainen kirsikkakakku.