Long time, no post. I’ve been busy with work, and had a broken arm for some time, plus my apartment was under renovation, so apologies for long posting intervals :) I’m on a short business trip to Mariehamn, Ã…land, and having some extra time before my flight departs back home, so I figured this is as good time to blog as I’ll ever get :)

I’ve been using my trusty chinese bamboo steamer on weekly basis to cook salmon, as with steam the texture and taste gets close to perfection. My new salmon staple has become a soy sauce – wasabi marinated butterflied fillet, and I really, really love the sharpness of wasabi with warm, fatty fish. After months of raving I managed to get Anna try this dish, and albeit she liked it, apparently her steamed teriyaki salmon was even better ;) Sucker to new recipes, I tried hers, and surely it was super yummylicious!

This posting is not about steaming or fish. Enough of those already :) Since teriyaki salmon was so good, and the teriyaki sauce sooo easy to make from scratch, I decided to play around and make someting else. First I thought making chicken teriyaki, but I didn’t have chicken, but instead a pound of fat free super high grade ground beef left over from a steak tartar I made the day before.

S loves meatballs, so making them instead of some potentially fancier dish was an easy decision. Since teriyaki sauce can be done in a flash, the whole dish will be ready in 45 minutes, from fridge to the table. Basically teriyaki sauce is just mirin (japanese cooking wine), soy sauce and sugar mixed together. Simply dilute one table spoon of granulated sugar to 1/2 dl of mirin and soy sauce each and you’re done. 30 seconds in a microwave oven does the trick. I strongly suggest using low sodium soy sauce unless you have a serious death wish :D In this recipe I used 1 dl of regular soy sauce, and after all that salt I still feel the bloat :P

Teriyaki Meatballs

2-4 Servings (950 cal total)

Teriyaki Sauce

1 dl low sodium soy sauce
1 dl mirin
2 tbsp granulated sugar
2 tbsp Brown Maizena or similar corn starch
Meatballs

400 g (1 lb) fat free ground beef
2-3 shallots
3 small potatoes
2 cloves of garlic
black pepper to taste
Mix soy sauce, mirin and sugar, and quickly warm in the microwave oven. Stir until sugar has dissolved.

Mix shallots, raw potatoes, garlic and black pepper in a food processor until fine. Knead the mix together with the ground beef and 1/4 or slightly more of the teriyaki sauce. Make small meatballs, and place them onto a pan.

Cook the rest of the teriyaki sauce with corn starch until quite thick, and pour over the meatballs. Bake for 30 minutes in 200 degrees celcius until nice and brown.

The ribbon of park along Riverside where strangers smile and greet each other every morning. Bodegas where air fresheners are so strong they almost knock you out. Sidewalks where vendors sell sculpted pineapples and crushed oranges from shopping carts, rats scurry among abandoned mattresses, and a gaggle of men with millimeter-thin sideburns have consacrated a few square feet of pavement as Zona D Yankees.

The city where I won’t ever feel alone, because I’m gently rocked to sleep by jackhammers, car alarms, wailing sirens, reversing trucks, the thunder of the elevated subway track. The city I love.

No time for cooking right now. Instead, I’ll soothe my jet lag with a tub of green tea ice cream. In Finland I couldn’t get the storebought stuff, so I reclaimed my ice cream maker and made a batch from scratch. Just like New York, people either love it or hate maccha ice cream. And it’s the color of Lady Liberty, more or less.

Green Tea Ice Cream

2 dl milk
2 egg yolks
3 tbsp sugar
2 dl double cream
3 tbsp maccha green tea powder
1 dl hot water

Lightly whisk egg yolks in a pan that has a thick bottom. Add milk and sugar to the pan and mix well. Heat over low heat, stirring constantly, until the mixture thickens (and coats the back of a wooden spoon – about 7 to 8 minutes). Remove immediately from the heat and soak the bottom of the pan in ice water to prevent splitting and curdling. Cool the mixture. Mix hot water and green tea powder together. Add the green tea to the egg mixture and mix well, cooling in ice water. At this stage, it’s a good idea to refrigerate the mixture for a few hours or overnight, particularly if the ice cream maker uses a bowl or plate that is frozen separately.

Add whipped cream to the green tea ice cream mixture and mix well. Freeze the mixture in an ice cream maker. This recipe makes less than one liter of ice cream, so if you are serious about it, double all ingredients.

Instead of celebrating Mardi Gras in a skimpy costume to the beat of steel drums in Trinidad, I’m stuck in freezing cold New York stuffing two gigantic suitcases, preparing to take off for Finland. On days like this when food is just an afterthought, I often stop by the wonderful Japanese-Korean convenience store in my neighborhood, m2m, to pick up a tray of sushi and a few contrasting kimchi. (Boringly enough, I always choose the standard-issue white radish pickled in hot red pepper sauce, although they also carry a dozen more exotic varieties, such as lotus root, squid, or dried shrimp). Best of all, the store is cheap, cheap, cheap, at least by Manhattan standards.

I’ve never really noticed before that they have a tiny fresh produce section tucked away in the dark back corner. Among the vegetables, I was drawn to the alluringly thick fresh jumbo udon noodles, essentially soups in a box. (See this site for more udon ideas – Engrish alert! If you are stuck with the more common instant ramen, check out this quirky Seattle-based website.) Because of the bone-chilling breeze blowing down the river, a bowl of hearty soup sounded a lot more appealing than cold pieces of nigiri and maki.

At home, I quickly boiled some water and, in futile efforts to get rid off stuff that will spoil while I’m gone, threw in some mushrooms and vegetables from the fridge. Normally I’m not a huge fan of the MSG-laden flavor sachets that come with many instant noodles, but the one accompanying the jumbo noodles tasted just fine. Best of all, I was slurping piping hot soup within ten minutes of arriving home.

Quick Udon Noodle Soup

1 serving

5 dl (2 cups) boiling water
1 pkg fresh udon noodles or dried noodles
the flavor sachet of the noodles (this contained soy sauce, fish stock, sugar, salt, powdered kelp, and MSG)
4-5 fresh mushrooms
a handful of baby bok choy
1 sliced spring onion
2 hot thai chilli peppers

Add the noodles to the boiling water, boil for 2 min. Slice the mushrooms, chillies, spring onion and gently pull apart the bok choy. Add the contents of the flavor sachet and all fresh ingredients to the soup, boil for 2 minutes, and serve.

I accompanied the soup with white radish kimchi and warm sake, and had hot steamed Chinese custard buns for dessert. Yum!

En muista, milloin olen syönyt sushia tai ylipäätään japanilaista ruokaa ensimmäisen kerran. Paikka on kyllä tiedossa – Kabuki Lapinlahdenkadulla – ja koska se on ollut samassa osoitteessa yli viidentoista vuoden ajan, luulen omasta ensikokeilustani olevan kymmenisen vuotta. Jossain lukion ja fuksivuoden välimaastossa kuitenkin. Kotona meillä on aina syöty graavia kalaa, joten ajatus raa’asta kalasta ei ole koskaan tuntunut vastenmieliseltä. Sen sijaan japanilaisen keittiön muut, kypsennetyt ruuat, olivat positiivinen ja maukas yllätys.

Suomessa sushi on vieläkin valitettavan kallista, vaikka japanilaisia ravintoloita on tosiaan ollut ainakin Helsingissä jo kohta parikymmentä vuotta. Uutuuslisää hinnoissa ei sen vuoksi pitäisi enää olla. Sushin suosio on kasvanut tasaisesti, ja nykyisin ruokakaupoissakin on tarjolla ihan kelvollista valmis-sushia. Valitettavasti näidenkin hinta on mielestäni turhan korkea.

Koska itse tehtynä sushin raaka-aineet eivät paljon maksa, olenkin vuosikaudet suunnitellut tekeväni sitä itse. Osan tarvittavista välineistä olen ostanut optimistisena jo vuosia sitten, mutta torstaina päätin lopultakin tehdä haaveista totta, ja lähdin pikkupakkasta uhmaten Annankadulla sijaitsevaan japani-kauppa Tokyokaniin. Kauppiaan ystävällisellä avustuksella sain pian valittua sopivan riisin ja etikkaseoksen, sekä muuta tarpeellista, kuten makien rullaamiseen käytettävän bambumaton. Japanilaisesta ruuasta sun muusta turistessa jäin huomaamattani puoleksi tunniksi suustani kiinni, ja kuulin juttuja muun muassa kauppiaan 23-vuotiaana alkaneesta yksityisyrittäjän urasta Tokyokanin esimerkilliseen maineeseen tullausasioissa, minkä vuoksi heiltä ei esimerkiksi löydy ollenkaan japanilaisia kalapakasteita.

Amerikassa tykästyin California rolleihin, eli makiin, jossa on täytteenä avocadoa, kurkkua ja (jäljitelmä-) rapua. Tämä Japanissa melko tuntematon maki kehitettiin alun perin raakaa kalaa kammoksuville kalifornialaisille, mutta on sittemmin tullut kenties maailman suosituimmaksi makiksi. Ja mikäs siinä, hyvältähän tuo maistuu.

Feikkiraputikkujen sijaan ostin kylmäsavulohta, ja päätin olla tekemättä nurinpäin rullattuja makeja, vaikka california roll perinteisesti sellainen onkin. Ensikertalaisena halusin aloittaa varovasti, ja samalla sain hyvän tekosyyn karsia muutaman kalorin jättämällä seesaminsiemenet pois. Jenkit käyttävät ulkopinnan koristeluun oranssia, hyvin hienojakoista lentokalan mätiä, mutta Tokyokanissa sitä ei ollut saatavilla.

Sushi-riisin keittäminen oli yllättävän triviaali operaatio, ja pian minulla olikin ensimmäinen nori eli paahdetusta levästä tehty lehti bambumaton ja elmukelmun päällä odottamassa täyttämistään. Kostutetut sormet ovat kova sana ällistyttävän tahmean riisin käsittelyssä, kuten myös säästeliäisyys: pahin virhe on laittaa liikaa riisiä norin päälle. Sopiva riisikerros on sellainen, josta noria näkyy runsaasti läpi. Seuraavaksi ladoin riisin päälle avokado-, kurkku- ja lohiviipaleet, ja sitten olikin rullaamisen vuoro. Varovasti sormilla täytteitä kasassa pitäen rulla muodostui yllättävän helposti. Yläpuolinen kuva on ensimmäisestä omasta rullastani, jonka päätyjä ei ole vielä trimmattu.

Neljästä desistä kuivaa riisiä, yhdestä avocadosta, vajaasta keskikokoisesta kurkusta ja 150 gramman savulohipaketista tuli kuusi kokonaista rullaa, josta kustakin kahdeksan valmista maki-palaa. Raaka-aineiden kokonaishinta oli noin €7,50, eli yhden palan hinnaksi tuli reilut €0,15.

Yllä oleva kuva on K-Supermarket Lauttasaaren avajaisista ostamistani tonnikala- ja lohi-nigireistä sekä california rollin nimellä myydyistä (joita ne eivät olleet) makeista. Avajaistarjouksena näitä myytiin €0,60 kappaleelta, mutta makien normaalihinta on €0,80 ja nigirien huikeat €2,40. Melkoinen ero itse tehtyihin! Hinnan lisäksi minulla ei kyllä ole mitään valittamista näistä markettisusheista, ne olivat hyviä ihan vilpittömästi. Muistelen, että jossain etiketissä valmistajaksi oli merkattu BOF Oy, joka googlen mukaan on sama kuin Best Oriental Food Oy. Kelpo sushia, mutta mielestäni liian kallista :)

Amerikassa sushi oli paikasta riippuen usein melko kallista, mutta poikkeuksiakin oli. Bostonissa ja New Yorkissa söin monesti japanilaista ruokaa seisovasta pöydästä Minado-ravintoloissa. Noin kahdellakymmenellä dollarilla eli €17:llä sai syödä sydämensä kyllyydestä kymmeniä erilaisia susheja, sashimeja, rapuja, ostereita, salaatteja, lämpimiä ruokia ja jälkiruokia. Melko hyvä vastine rahalle siis.Halpa aasialainen ruoka on arkipäivää monessa maailman suurkaupungissa, näin myös Sydneyssä. Vuodenvaihteessa siellä ollessani söin pariin otteeseen japanilaista; en voinut ohittaa kutsuvan näköistä paikallisravintolaa, jonka ovensuussa parveili paikallisia japanilaisia.Suomalaisesta hauskan niminen ravintola Kura on Sydneyn kiinakaupungin vilkkaimmalla paikalla korttelin päässä kaupungin pääostoskadusta, George Streetistä. Kuralla on vain neljätoista istumapaikkaa, ja oven edessä käykin jatkuva vilske, kun asiakkaat odottavat vuoroaan päästä sisälle. Mikä parasta, runsaat sushiannokset eivät lompakkoa paljon köyhdyttäneet: kuudella eurolla sai jo toistakymmentä sushipalaa ja kulhollisen misokeittoa (kuva alla).

Grab Your Forkin Helen on kirjoittanut kivan postauksen Kurasta, missä on myös joukko herkullisia kuvia. Kannattaa vilkaista!