Pasha is a traditional Finnish Easter dish, especially in the eastern parts of the country. It was brought here by the Russian Orthodox church hundreds of years ago, and is eaten to celebrate the end of the lent. You may know pasha with a little different name – pascha, pashka, or something similar. Pasha or ????? is a Russian word for Easter, originally from a Hebrew word pesah. The transliteration from Cyrillic alphabets explains the small variations in the name.

Pasha is really energy rich food – its main ingredients are quark (milk curd), cream, butter, eggs and sugar. Dairy animals produce milk fats whether you use them or not, so after the lent you had a surplus of cream. It was then used to make pasha. I’m referring to the days when agriculture was the predominating livelihood :)

Traditionally pasha is made in wooden, pyramid-shaped molds. Since Easter is the biggest holy day of the Russian Orthodox church, the molds are often carved with religious symbols such as XB, short for Hristos voskrese (???????? ????????) – Christ is Risen. The pyramid shape reminds of the Jews’ slavery in Egypt.

Pasha

250 g quark / curd cheese (in US, look for tvorog in Russian stores)
50 g butter
3 tbsp sugar
1 dl raisins
1/2 dl candied lemon zest (sukaatti, suckat)
1/2 dl crushed almonds
3 tbsp orange marmalade
1 tsp vanilla extract
1 tbsp lemon juice (about 1/2 lemon)
2 dl whipping cream

Unless you use Russian tvorog, put the quark or curd cheese in a coffee filter for 12 hours. During that time the liquid will separate which makes for a denser Pasha.

Mix sugar and butter until airy and smooth. In a separate bowl whip the cream. Add all the rest ingredients to the sugar and butter mixture, mix until smooth, and finally carefully add the whipped cream.

Pour the mixture in a double-layered coffee filter, and let stand in a fridge for 24 hours.

When 1-2 dl of liquid has dripped from the pasha in the fridge, tip it over on a plate and decorate with candied lemon zest and raisins.

Kulitsa is also a Russian Easter dish, which is often eaten with pasha. It is a sweet, buttery, and incredibly tasty loaf, which is sliced like bread and and topped with heaps of pasha.

I urge you to try this, it is absolutely delicious!

Kulitsa

(1 huge loaf or 2 smaller)

2 dl milk
25 g fresh yeast or equivalent amount of dry yeast
1/8 g saffron
1 tbsp cardamom
1/2 tsp salt
1 egg
1 dl sugar
2 tbsp candied lemon zest (sukaatti)
1 dl raisins
1/2 dl crushed almonds
7 dl all purpose flour
125 g butter

Make a dough (as you would for any bread/roll), and let it rise for 30 minutes. Make one or two round loaves on a baking sheet covered with parchment paper. Decorate with dough strips, candied lemon and raisins (make e.g. letters XB).

Heat the oven to 180 C (355 F), but don’t let the loaves rise for longer than it takes for the oven to heat, otherwise they will loose their shape.

Bake for 30 minutes.

Update

This is Anna’s version of the same recipe – the kulitsa is on the background but it’s really the star attraction here. Perfect for an artery-clogging Easter breakfast!

Pasha

250 g maitorahkaa
50 g voita
3 rkl sokeria
1 kananmuna
1 dl rusinoita
1/2dl sukaatteja
1/2 dl mantelirouhetta
3 rkl appelsiinimarmeladia
1 tl vaniljasokeria
puolen sitruunan mehu (1 rkl)
2 dl kuohukermaa vaahtona

Jos et käytä venäläistä maitorahkaa, valuta rahkaa suodatinpaperilla vuoratussa kahvinsuodattimessa noin 12 h jääkaapissa.

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää kaikki muut ainekset, lopuksi vaahdotettu kerma, ja sekoita huolella.

Painele massa kahdella suodatinpussilla verhottuun kahvinsuodattimeen, jätä keskeltä vähän koholle sillä pasha painaa valuessaan. Anna valua jääkaapissa vuorokauden verran.

Kumoa tarjoilulautaselle, koristele rusinoin ja sukaatein.

Kulitsa

(1 valtavan iso tai 2 pienehköä)

2 dl maitoa
25 g (1/2 palaa) hiivaa
1/8 g sahramia
1 rkl kardemummaa
1/2 tl suolaa
1 muna
1 dl sokeria
2 rkl sukaattia
1 dl rusinoita
1/2 dl mantelirouhetta
n. 7 dl vehnäjauhoja
125 g voita tai margariinia

Tee hiivataikina, anna sen kohota 30 minuuttia. Leivo nousseesta taikinasta pyöreä leipä tai kaksi leivinpaperilla, koristele taikinasuikeroin ja -kirjaimin sekä rusinoin ja sukaatein. Älä kohota enää pitempään kuin mitä uunin esilämmitys 180 asteeseen kestää, muuten leipä menettää muotonsa. Paista 180 asteessa 30 minuuttia. Tarjoa viipaleina, sivele paksulti pashaa päälle.

I’ve been drooling over the pictures of the Hungarian food blog Chili & Vanilia for months, so when I discovered the story about what Hungarian goulash is and what it is not there (in English, no less), I re-remembered pörkölt and naturally had to try the recipe over the weekend. I’m all about edible souvenirs, so I was eager to use up the Hungarian paprika I had hoarded on a visit to Budapest. Fearing that my paprika might be a bit stale, I threw in a tiny dried chili which gave the sauce subtle fire.

I also sourced the Internet for instructions for Hungarian noodles (galuska). Lacking the appropriate tool, a galuskaszaggató (very similar to a spätzle maker, a kitchen tool I’ve always wanted), I had to resort to making a firmer regular pasta dough that I cut by hand.

Pörkölt – Hungarian Beef Stew

(quoting, with slight modifications, Chili&Vanilia)

4 servings

1 kg beef for stews, cubed
2 big onions, finely chopped
4-5 tbsp canola oil
3-4 tbsp Hungarian paprika powder
1 green pepper
1 tsp salt
1 tsp freshly ground black pepper
(1 peperoncino)

Heat oil in a saucepan. Add the finely chopped onions and cook until translucent. Now comes an important secret step: remove the saucepan from the heat and now add the paprika – this is very important as if you would do this step still on the heat, the paprika could burn from the sudden heat and get bitter. Put it back, add beef cubes and stir so that the spicy onion mix covers the meat evenly. Cover with about 100-150 ml of water so that the liquid doesn’t completely cover the meat. Add the sliced green pepper, salt, black pepper (and peperoncino, if using). Simmer covered on very low heat for about 1-1.5 hours. After 1 hour, check, add a litle more water if necessary, so the stew doesn’t burn. Depending on the thickness of the sauce, cook for 10-15 minutes uncovered so that all the liquid reduces and all what you get is a spicy, thick sauce which covers the meat. It tastes even better reheated.

The resulting slow-cooked stew had a soothing transgenerational vibe, my mother and grandmother would feel very comfortable making and eating it (minus the chili) and I will definitely make it again. The secret step really circumvented burned paprika – I definitely remember the bitter taste from previous not-so-successful experiments. BTW, in the off-beat horror movie Kontroll, filmed entirely in the timelessly elegant metro system of Budapest (this film has some coolest architectural shots of any movie in recent memory), one of the main characters recites a related recipe for pig feet that quotes the same secret step. So perhaps it’s not so secret after all ;)

My everyday life is totally entrenched on the West Side of Manhattan, mainly in Morningside Heights, West Harlem, and Washington Heights – areas pretty firmly off the tourist map. Inspired by the sunny weather, I decided to break the mold and walk across Harlem and El Barrio to Upper East Side, in search of an appropriate dessert in the former Central European enclave of Yorkville. Unfortunately, I found that 86th Street was completely taken over by chain stores from Middle America. The likes of GAP, Banana Republic, and Barnes & Noble almost completely obscured what apparently used to be Little Germany. Some vestiges remained: I crossed over to Second Avenue and stopped by at the Schaller & Weber delicatessen (established in 1937) where German-speaking Hausfraus shopped for Pumpernickel and goose liverwurst; I did, too, and also noticed that the deli had a fairly impressive selection of Nordic products, including half a dozen varieties of pickled herring and Swedish Läkerol pastilles. In the next block, I finally spotted a Hungarian bakery. It looked brand new, definitely not a relic from the pre-War era. Inside, the cakes looked delicious and rich, but I couldn’t spot Dobostorta, my favorite. Some of the pastries were shrinkwrapped, too – never a good sign.

I gave up on Hungary and settled for the next best thing, one of the well-hidden gems in the neighborhood, a tiny German bookstore at Neue Galerie on 86th St and Fifth Avenue that has exquisite books I’d never notice anywhere else. The museum itself is very small, yet it features superb Austrian and German art from the early 20th century (Klimt, Schiele, Grosz, and Dix among others). It also the home of the lovely Café Sabarsky, very Viennese in atmosphere and appropriate for browsing the bookstore finds, although I doubt I’ll ever venture there again because I got a violent food poisoning from their Weisswurst last winter.

On the way back home, on a bus slowly inching forward along the northern edge of Central Park, I realized I would not have needed to leave my neighborhood after all. From the M4 bus window, I registered The Hungarian Pastry Shop on 110th and Amsterdam: the ever-popular hangout of procrastinating students, the backdrop to a scene in Woody Allen’s Husbands and Wives, and certainly the home of Dobostorta.

Pörkölti – liharuoka jota me ei-unkarilaiset kutsumme gulassiksi

(resepti lainattu Chili&Vanilialta)

4:lle

1 kg pitkään haudutukseen sopivaa kuutioitua naudanlihaa, esim naudan lapaa
2 isoa sipulia hienona silppuna
4-5 rkl ruokaöljyä
3-4 rkl unkarilaista paprikajauhetta
1 vihreä paprika
1 tl suolaa
1 tl vastajauhettua mustapippuria
(1 pikkuinen kuivattu chilipippuri)

Kuumenna öljy isossa paistinkasarissa. Kuullota hienoksi hakattu sipuli. Ota kasari pois tulelta, hämmennä paprikajauhe sipuliin (tämä vaihe on oleellinen, se estää paprikaa palamasta kitkeräksi karstaksi). Laita takaisin lämmölle, sekoita joukkoon lihapalat siten että ne peittyvät kauttaaltaan sipuli-paprikaseokseen. Lisää 1-1,5 dl vettä – veden ei tarvitse peittää lihaa kokonaan. Lisää myös vihreä paprika, suola ja pippuri (ja chilipippuri). Hauduta matalalla lämmöllä 1-1,5 tuntia, lisää vettä tarvittaessa jos näyttää siltä että muhennos on kuivumassa kattilan pohjaan. Mikäli lihan ollessa pehmeää muhennos on kovin vetistä, kiehuta 10-15 min kovemmalla tulella siten että liika neste haihtuu pois. Tarjoa tuorepastan kanssa – unkarilaisten perinteenä on tehdä tämän kanssa pehmeästä pastataikinasta galuska-nuudeleita. Muhennos paranee vielä maultaan seisottuaan yön yli.

The lingonberry and carrot pie is just one of the many flavors my mom bakes, other staples being apple (fresh apples or apple sauce depending on the season), blueberry, plain carrot, carrot and apple and rhubarb. The linognberry & carrot pie combines the tartness of the lingonberries with the sweetness of the carrots in an exquisite way making it very refreshing. It is also very moist and visually appealing with its super intense shades of red.

The underlying pulla crust is thick and soft in a pan pizza kind of way. It is also sweet rather than plain or salty, and has a nice cardamommy flavor to it. If you double the crust recipe, you can also make a batch of buns – I recommend rolling the dough, spreading with margarine / butter, and sprinkling with lots of sugar and cinnamon, and then rolling and cutting the dough in bun-sized pieces. As a kid I loved to eat those buttered-and-spiced buns raw, before baking. I always tried to steal at least one when mom wasn’t looking ;) Not that I wouldn’t like them anymore…

Pulla crust

For one full baking sheet

2,5 dl (1 cup) 2% milk
25 g (1 oz) fresh yeast or 1 pkg dry yeast (12 g / 1/2 oz)
1/2 tsp salt
1 egg
1 dl (0.4 cups) sugar
7 dl (3 cups) all-purpose flour
1/2 dl (0.2 cups) canola oil
1 tsp ground cardamom

Mix the yeast in lukewarm milk until completely dissolved, then add salt, egg, sugar, oil and cardamom and mix well. Add flours gradually while kneading. Continue kneading until the dough feels firm. Add more flour if the dough is too moist and sticks in your hands or in the table. Let rise until the volume is roughly doubled.

Lingonberry and Carrot Pie

1 portion of pulla crust (above)

5 dl (2 cups) lingonberries
5 dl (2 cups) finely shredded carrots
3 dl (1.3 cups) sugar
2 tbsp potato flour (corn starch)

Preheat the oven to 200 C (400 F). Mix the berries, shredded carrots and sugar. Check the sweetness by tasting – different batches of berries vary in sourness, so you may want to adjust the amount of sugar. The filling should be sweeter than sour/tart. Finally mix in the starch.

Roll the dough when it has risen to fill a baking sheet. With your finger, press around the edges to create a “rim” to keep the fillings inside the crust. Spread the lingonberry-carrot filling over the crust. Optionally brush some egg over the crust edges to give it a beautiful glaze. Bake for 17-20 minutes until the edges have nicely browned.

Living in New York, I’m constantly homesick for good bread. In my neighborhood bodegas, the bread is suffocated in plastic; the sweet stuff comes from Entenmann’s and would survive a nuclear winter. A Dominican bakery that is just a few blocks from us makes fresh pastries every day – unfortunately the bakers there are rather heavy-handed with artificial flavors and food colorings. “Artisanal” breads are available in most gourmet markets – but that almost invariably means sourdough, which is not the flavor I look for in white bread. Besides, the entire concept of gourmet bread is just plain silly – good bread should be available everywhere. The Greek bakeries in Astoria satisfy all my cravings and Portuguese bread can’t be beat, but trips there involve subways, trains, or the snail-paced M60 bus.

I learned to bake yeast bread before I started grade school. Yeast-based breads take time: over the long and chilly President’s Day weekend, I finally decided to satisfy my cravings. Tartine Gourmand’s brioche pictures inspired me to combine French brioche and kouglof techniques with my Finnish pulla heritage. This is the result:

Brioche

(makes 5)

500 g all-purpose flour
25 g baker’s yeast or one sachet of active dry yeast
2 eggs
100 g butter (at room temperature, cut into little pieces)
1 tsp salt
65-85 g sugar
0.75 dl warm (but not too warm) milk

1 dl raisins
2 tbsp dark rum
a handful of almond slivers

one beaten egg for basting

Mix the flour and the active dry yeast. Add the warm milk,salt, sugar, and one of the eggs, mix vigorously. Add the other egg, knead for 5-10 min; then add the butter. (If you are using fresh baker’s yeast – my preference whenever available – crumble the yeast in tepid milk, then add salt, sugar, and flour.) Add a bit of flour or milk if the dough feels too dry or very runny. Knead until the dough separates from the bowl. Cover with a tea towel. If you let the dough rise overnight in the fridge, take it out to room temperature for at least 1.5 hours so that the dough reaches room temperature before you shape it. My favorite method is to fill the kitchen sink with hot tap water, put the bowl in the water (it will float): the dough will rise in 30-60 minutes. Let the raisins soak in rum in the meantime.

When the dough has doubled in size, punch it down, and sprinkle it with a little extra flour to get a ball of dough that is not sticky. Roll out the dough into a rectangle – in my minuscule Manhattan kitchen, I use a clean, lightly floured polyethylene cutting board to do this. Sprinkle the almond slivers and raisins (and possibly a bit of extra butter) on the top of the dough, and then roll up the dough in jellyroll fashion, starting from the longer side. Cut into six pieces. Butter a muffin tin (I used one that has six 9 cm / 3.5” cups). Put five pieces into the cups; if you wish to make Parisian-shaped brioche with small heads, cut the sixth piece into fifths, shape into balls, and fuse them on top of the bigger pieces. Baste with beaten egg and let rise for 30 minutes. Bake in 175 C / 350 F for about 20 minutes or until golden. Serve warm, perhaps with jam – I ate mine with Swedish raspberry-blueberry preserves from the IKEA in New Jersey.

Bloggaaminen on minulle keskeinen tapa pitää yllä muutakin kuin Instant Messenger -kirjoitustyyliä äidinkielelläni joten en vielä täysin luovu suomenkielisestä postaamisessa.

Amerikassa asumisen tylsiä puolia on hyvän leivän puute. Toki Suomessakin hukutamme loistavan leipäperinteemme aivan liian heppoisin perustein supermarkettien muovipusseihin, mutta koska kasvoin pullantuoksuisessa kodissa uuninlämpimällä Elannon häälimpulla, kunnon leipää tulee välillä tuskallisen ikävä. Hapankorppuja saa täällä joka marketista, mutta hyvä sekaleipä ja usein ihan tavallinen valkoinen leipäkin ovat kiven takana. Gourmetmarketit myyvät inhottavan hapantaikinapohjaisia patonkeja – 4-5 dollaria leivästä joka vanhenee päivässä ei innosta. Makeat leivonnaiset ovat lähikaupoissa ja parin korttelin päässä sijaitsevassa dominikaanileipomossa lähinnä ikisäilyvää lajia. Suomalaiseen makuun täydellistä vaaleaa leipää saa portugalilaisista leipomoista, mutta lähimmät tietämäni ovat Mineolassa Long Islandilla ja Newarkissa New Jerseyssä – eli vähän kuin pitäisi junailla itsensä Helsingistä Hyvinkäälle jokapäiväisen leivän perässä. Huomattavasti lähempänä – silti tukkoisen bussimatkan päässä – sijaitsevat Astorian ihanat kreikkalaiset leipomot.

Kun nyt osui kohdalle pitkä juhlapyhäviikonloppu ja sen verran kovat pakkaset että tekee mieli pitää päällä hehtaarikokoista jenkki-uunia (uunin käyttö on täällä suunnilleen 6 kk vuodesta tuskallinen ajatus kuumuuden ja kosteuden vuoksi), sekoittelin keskenään Tartine Gourmandin kuvien inspiroimana briossi- and kouglof- reseptejä. Mutta koska opin pullataikinan niksit jo aivan pienenä, luisuin väistämättä pilkuntarkoista ranskalaisresepteistä tutummille urille. Tavoittelin briosseja joita minulla oli aikoinaan tapana ostaa Stockan konditoriatiskiltä.

Briossi

(5 minibriossia)

500 g vehnäjauhoa
puolikas hiivapala
2 munaa
100 g huoneenlämpöistä voita pieninä palasina
1 tl suolaa
65-85 g (eli vajaa dl – 1 dl) sokeria
3/4 dl kädenlämpöistä maitoa

1 dl rusinoita
2 rkl rommia
kourallinen mantelilastuja

munaa briossien voitelemiseen

Tee hiivataikina aivan kuin leipoisit pullaa. Anna kohota – tuplasti jos haluat parantaa briossien makua. Liota samaan aikaan rusinoita tilkassa rommia. Kaulitse kohonnut taikina nelikulmioksi – käytän miniatyyrikeittiössäni jauhoitettua muovista 40 x 30 cm leikkuulautaa. Ripottele taikinaneliölle rommirusinat ja mantelilastut; rullaa kuten kanelipullat, leikkaa kuuteen osaan, laita viisi paloista voideltuun muffinpannuun. Paloittelin kuudennen pullan viiteen osaan ja pyörittelin siitä pikkuiset pallot isojen palojen päälle jäljitellen pariisilaisbriossien muotoa. Anna kohota vielä puoli tuntia, voitele munalla: paista 175 C:ssa 20 min tai kunnes kullanruskeita. Tarjoa lämpiminä joko sellaisenaan tai hyvän hillon kera – minun hilloni oli New Jerseyn IKEAsta ostettua ruotsalaista kuningatarhilloa ;)

Nykyinen New Yorkin suomalaisväestö koostuu paljolti opiskelijoista ja pankki- ja YK-ihmisistä – tähän joukkoon törmää parhaiten Scandinavia Housen elokuvailloissa. New Yorkin vanhempi suomalaiskerros, palvelustytöt, telakkatyöläiset ja kovat kommunistit asustivat Brooklynin Sunset Parkissa, jonka 40.-43. kadut vilisivät aikoinaan suomalaisia seurakuntia, haaleja, lihakauppoja ja asuinosuuskuntia. Monet rakennukset ovat yhä paikoillaan, mutta suomalaisista ei taida enää olla juuri mitään jäljellä: taqueriat, bodegat, kiinalaiset pesulat ja espanjankieliset helluntaikirkot ovat tuoneet tilalle ihan uudenlaista väkeä.

Mutta jos kaipaa vain tuntemusta siitä että ei vaaleine hiuksineen poikkea millään lailla katukuvasta, Brooklynin puolalainen Greenpoint on loistava osoite. Suomesta käsin Puola tuntuu kovin eksoottiselta ja vieraalta kulttuurilta, mutta valtameren takaa Itämeri tuntuu enemmän yhdistävän tai erottavan – täältä käsin Ukrainakin on osa Skandinaviaa.

Greenpointissa Kristina’s Restaurantissa, Poloniassa ja muissa alueen ravintoloissa saa lihaleikkeitä, perunamuusia ja juuresraasteita – ruokaa josta tulee nostalgisesti mieleen kotoisat huoltoasemat ja baarit. Palvelu on tehokasta mutta kaurismäkimäisen mykkää. Lisäksi paikallisista ruokakaupoista saa monenlaisia puolalaisen keittiön lähtöaineita: lihaisia makkaroita, slaavilaisia säilykkeitä ja Zywiec-olutta. Valikoimissa on usein myös jotain suomalaista, vähintään Pandan lakritsia.

Brooklynissa päivälämpö on nousi eilen ja tänään jo 15 C:een ja ilma tuoksuu keväältä. Koska Suomessa tiettävästi vielä paukkuvat ankarat pakkaset, pistän tähän oikeastaan ne ainoat puolalaistyyppiset ruoat jota toistuvasti laitan kotona. Molemmat ravitsevat tukevasti kylmyyttä vastaan.

Bigos

1-2 rkl voita
300 g kassleria tai muuta luutonta hauduttamiseen sopivaa sianlihaa kuutioina
300-400 g kielbasaa, krakovanmakkaraa tai bratwurstia suupaloina
300-400 g hapankaalia
1-2 valkosipulin kynttä murskattuina
2 sipulia hienonnettuna
3-4 porkkanaa paloina
1/2-1 tl suolaa
1 tl rouhittua mustapippuria
1 tl meiramia
1 rkl sokeria
3-5 dl passeerattua tomaattia (tai tomaattimehua)
100 g smetanaa

Ruskista paistinkasarissa voissa pienissä erissä liha, lisää sitten makkaranpalat. Saksi hapankaalia pienemmäksi, lisää kaikki muut ainekset paitsi smetana lihoihin ja makkaranpaloihin. Hauduta liedellä juuri ja juuri kiehuen tunnin verran. Lisää lopuksi smetana, sekoita ja tarjoile tumman leivän kanssa.

***

Mikäli tämä cassouletmainen ruoka ei sellaisenaan tunnu tarpeeksi tuhdilta, voi jälkiruoaksi tarjota juustokakun. Olen syönyt aivan tällaista juustokakkua Blikle-kahvilassa Varsovassa. Kyseessä on myös itäeuroopan juutalaisten tullessaan tuoma ja pienin muunteluin New Yorkin tunnusleivonnaiseksi noussut herkku.

Varsovalainen juustokakku

150 g digestivekeksimuruja
75 g sulatettua voita

3 kananmunaa
3 keltuaista
750 g maitorahkaa
150 g sokeria
2 tl vanilliinisokeria
1 1/2 rkl sitruunamehua
1 dl kullanruskeita rusinoita

Vuoraa 20-senttinen irtopohjavuoka foliolla, mielellään tuplasti ja mahdollisimman vesitiiviisti. Painele pohjalle lämpimään voisulaan sekoitetut digestivekeksinmurut.

Sekoita keskenään juustokakkutäyte eli loput ainekset keskenään kulhossa, kaada digestivemurupohjan päälle, pidä huolta että juustoseos ei nouse foliovuorauksen yli.

Aseta uunin yläosaan reilusti irtopohjavuokaa isompi astia, kaada siihen jonkin verran kiehuvaa vettä, ja aseta juustokakkuvuoka kypsymään tähän vesihauteeseen (vesihaude tekee ihmeitä kakun rakenteelle – kunhan vuoka on vesitiivis). Paista 180-200 asteessa ainakin tunnin verran, kunnes pinta on kullankeltainen. Anna jäähtyä kunnolla ennen leikkaamista ja tarjoamista.

Tässä viimeinen jouluksi leipomistani kakuista, syntisen suussa sulava ja toivottoman epäterveellinen suklainen kirsikkakakku, eli Schwarzwälder Kirschtorte. Maistoin ensimmäisen kerran tätä suklaista herkkua viitisen vuotta sitten, kun mustan metsän sydämessä Freudenstadtissa vuosikymmeniä asunut tätini Aila tarjosi sitä heillä vieraillessani. Mikään muu tuntemani suklaakakku ei vedä tälle vertoja, ja wieniläisten ylpeys sacherkin joutuu nöyrtymään sen edessä.

Schwarzwälder Kirschtorte on nimensäkin mukaisesti peräisin eteläisestä Saksasta, mutta se on yhtä lailla suosittu jälkiruoka niin koko Saksassa, Itävallassa kuin Yhdysvalloissakin. Kakku kostutetaan perinteisesti Kirschwasserilla, mutta itävaltalaiset käyttävät usein rommia, ja jenkit häpeällisesti jättävät maulle olennaisen alkoholin monesti kokonaan pois.

Pohjaksi tälle kakulle sopii mainiosti suklaagénoise, ja suosittelenkin sen korvaamista jollain muulla suklaakakkupohjalla vain pahimman laiskotuksen iskiessä ;)

Schwarzwälder Kirschtorte

1 suklaagénoise tai muu suklaakakkupohja
6 dl kuohukermaa
pari desiä sokeriliemeen säilöttyjä kirsikoita
1/2 dl Kirschwasseria (Alkon numero 431 tai 171593)
115 g Fazerin tummaa 70% Blocksuklaata
2 rkl vettä
1 tl vaniljauutetta
2 rkl sokeria

Sekoita Kirschwasser noin desiin kirsikoiden sokerilientä. Valuta pari desiä kirsikoita kuiviksi ja laita sivuun odottamaan.

Sulata suklaa ja 2 rkl vettä vesihauteessa, ja jätä jäähtymään huoneenlämpöiseksi, mutta kuitenkin yhä pehmeäksi.

Leikkaa suklaagénoise kahteen osaan, ja aseta päällimmäinen puolisko tarjoilulautaselle ylösalaisin. Kostuta liberaalisti alkoholi-kirsikkaliemellä.

Vatkaa 1,2 dl kylmää kuohukermaa, kunnes vaahtoon jää tylppiä “vuorenhuippuja”. Laskostele kermavaahto lastalla varovasti suklaan sekaan, ja levitä seos välittömästi kostutetun kakkupohjan päälle.

Asettele kerros valutettuja kirsikoita suklaavaahdon päälle siten, että kirsikat peittävät koko pinta-alan. Itse käytin äitini säilömiä, espoolaisia happamia luomukirsikoita.

Kostuta jäljelle jäänyt génoisenpuolikas alkoholi-kirsikkaliemellä, ja aseta leikkuupuoli alaspäin kirsikkakerroksen päälle. Paina kevyesti tasataksesi kakun. Kostuta vielä kakun päällinenkin.

Vatkaa loput kermasta, vaniljauute ja sokeri kovahkoksi vaahdoksi, kunnes syntyy teräviä “vuorenhuippuja”. Levitä kermavaahto kakun ympärille; lisänäyttävyyttä saat pursottamalla kakun yläpinnan tähtisuuttimella.

Anna makujen tasaantua jääkaapissa 1-2 vuorokautta ennen nauttimista. Jääkaappikylmänä kakun keskellä oleva suklaakerros on myös kivan kova.

Työkaverini palasi Jamaikalta: sain tuliaisiksi värikkääseen pahvirasiaan pakatun mini-fruitcaken (oheinen kuva suoraan työpaikan skannerista). Luulin ensin että kyseessä on perinteinen angloamerikkalainen jouluhedelmäkakku – kivikovan valkoisen sokerikuorrutuksen alle vangittu rutikuiva valikoima atsovärjättyjä hedelmäpaloja – mutta paketista paljastuikin muffinssikuppi jossa oli mämmimäistä hyvin tummanruskeaa tahmaa.

Maistoin varovasti – kakku oli rommista ihan läpimärkä. Rommia oli niin paljon että torkuin iltapäivän seminaarin läpi ja sotkin sen jälkeen perin pohjin Excel-taulukkoni. Bloggaan nyt raitistuakseni taas työkykyiseksi. Työkaverini puolestaan koki akuutin tietokonemeltdownin eikä jäänyt todistamaan alennustilaani.

Viinanhuuruinen kakku on kirkkaasti paras ikinä maistamani joulukakku – ainakin jos pitää raa’asta piparitaikinasta kypsennettyä enemmän. Pienen nettihaun tuloksena ilmeni että sitä syödään Jamaikalla paitsi jouluna, myös hääkakkuna ja ilmeisesti kaikissa muissakin elämän ratkaisevissa käänteissä. Vaikka kakku koostuu melkein täysin hedelmistä ja alkoholista, siinä ei ole inhottavia sukaatin tai maraschinokirsikan tyyppisiä palasia. Resepti vaikuttaa muutenkin jännältä. Yleensä testaan ruokaohjeet ennen kuin jakelen niitä, mutta alla ilmenee miksi en tällä kertaa tee niin. Ohessa käännös euromittoihin ja syömäni kakun lähtöaineisiin.

Jamaican Black Fruit Cake

450 g rusinoita
225 g korintteja
100 g kuivattuja luumuja
2 1/2 dl tummaa rommia
8 dl fariinisokeria
225 g voita
6 kananmunaa
225 g vehnäjauhoa
1/2 tl leivinjauhetta
1/4 tl muskottipähkinää
1/4 tl kanelia
1/4 tl neilikkaa
1/4 tl maustepippuria
(100 g kuivattuja kirsikoita)
(100 g pähkinämurskaa)

Murskaa kuivatut hedelmät tehosekoittimessa tai yleiskoneessa ja pane kannelliseen säilyketölkkiin maustumaan 1,5 dl:aan rommia kolmeksi viikoksi – kolmeksi kuukaudeksi. Ravista parin päivän välein ;)

Sulata 5 dl fariinisokeria paksupohjaisessa kattilassa ja hauduta se hyvin tummanruskeaksi. Jäähdytä. Vatkaa yhteen voi ja loput (3 dl) sokerista. Lisää munat yksi kerrallaan, rommissa uineet hedelmät liemineen, ja sitten jäähdytetty tumma sokeri. Lisää kuivat aineet (ja pähkinät). Kaada 25-senttiseen leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan (tai paperivuoilla verhottuun muffinssipannuun). Paista 150 C:ssa 2-2,5 tuntia. Ota jäähtymään. Lorauttele loppua rommia kakkuun muutamassa erässä jäähtymisen aikana. Anna kakun olla vuoassaan 2-7 päivää ennen kuin kumoat sen tarjolle.

Luvassa on siis melkoista pitkäjänteisyyttä ja don’t worry – be happy -asennetta vaativa urakka. Tämä viesti on keltainen tarralappu itselleni että muistan ensi marraskuussa – tai ehkä syyskuussa – tai ehkä huomenna – ryhtyä vaadittaviin toimenpiteisiin.

Työtoverini täti Jamaikalla on ilmeisesti pistämässä pystyyn bisnestä joka lennättelee näitä hedelmäkakkuja vakuumipakattuina ympäri maailmaa. Tai siis heti kunhan saa ensin rakennettua tien talostaan vuorten ja sademetsän läpi sivistyksen pariin. Koska kyseinen täti on kuuluisa kaikenlaisista muistakin taivaallisista herkuistaan, yritän tupata mukaan seuraavalle sukulointimatkalle. Sitä odotellessa kakun voi tilata täältä.

Bonuslahjana vielä maailman paras hedelmäkakkuaiheinen novelli: Truman Capoten A Christmas Memory. Tiedän, tiedän – mutta meillä on yhä joulukuusi olohuoneen nurkassa.

Tässä ennen joulua lupaamani porkkanakakun resepti. Kirjoitin tämän lentäessäni kohti Uutta Seelantia, ja olin jo kokonaan unohtanut sen olemassaolon :)

Amerikkalaisista leivonnaisista porkkanakakku on yksi suosikeistani, enkä taida olla ainoa: usein pienillä oransseilla marsipaaniporkkanoilla koristettuja porkkanakakkuneliöitä on tarjolla Yhdysvalloissa liki jokaisessa ravintolassa, jolla on erillinen jälkiruokapöytä. Myös etniset ravintolat ovat tajunneet tämän suuren suosion – itse olen syönyt porkkanakakkua ainakin kiinalaisissa ja japanilaisissa buffeteissa lukuisten amerikkalaista ruokaa tarjoavien ketjujen, kuten Old Country Buffetin, lisäksi.

Suomessa porkkanaa ei koeta kovinkaan eriskummalliseksi raaka-aineeksi leinonnaisissa, tekeehän Fazerkin porkkanasämpylöitä. Niin porkkanakakussa kuin –sämpylöissäkään porkkana ei juurikaan tuo makua taikinaan, vaan lähinnä väriä ja mehevyyttä. Nykypäivänä porkkanan makeus ei tule ensimmäiseksi mieleen, mutta keskiajalla porkkana oli harvoja Euroopassa saatavilla olevia leivonnaisten makeuttajia. Toinen maailmansota nosti porkkanakakun suureen suosioon Briteissä, kun porkkana oli harvoja säännöstelemättömiä juureksia. Hyvän saatavuutensa vuoksi porkkanaa mainostettiin kansalaisille muun muassa hävittäjälentäjien avulla.

Porkkanan lisäksi perinteisessä amerikkalaisessa porkkanakakussa käytetään usein pähkinöitä sekä esimerkiksi ananasmurskaa tai omenahilloa tai –raastetta tuomaan lisäkosteutta. Lisäksi kakku on usein kuorrutettu sokerilla tai tuorejuustolla. Itse pidän tuorejuustokuorrutuksesta, ja tämän Joy of Bakingista lainatun reseptin sitruunainen Philadelphia –kuorrute saa kakun suorastaan sulamaan suussani. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan!

Porkkanakakku sitruunatuorejuustokuorrutuksella

Taikina:
2,5 dl (115 g) pähkinärouhetta
350 g porkkanoita punnittuna ennen kuorimista
1 tölkki ananasmurskaa
4,8 dl (280 g) vehnäjauhoja
1 tl ruokasoodaa
1 1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
1 1/2 tl kanelia
4 munaa
3,6 dl (300 g) sokeria
240 ml auringonkukka- tai rypsiöljyä
2 tl vaniljauutetta

Täyte ja kuorrutus:
100 g huoneenlämpöistä suolatonta voita
400 g Philadelphia Extra Light –tuorejuustoa
250 g tomusokeria
1 tl vaniljauutetta
1 tuore sitruuna (pelkkä kuori raastettuna)
Voitele ja korputa tai vuoraa leivinpaperilla kaksi halkaisijaltaan 23 cm vuokaa, tai tilavuudeltaan vastaavaa suorakaiteista vuokaa. Lämmitä uuni 175 asteeseen.

Jos pähkinät ovat kokonaisia, hienonna ne karkeaksi rouheeksi. Paista pähkinärouhetta pannulla, kunnes se alkaa tuoksua ja ruskistuu hieman. Kuori ja raasta porkkanat hienoksi.

Sekoita jauhot, ruokasooda, leivinjauhe, suola ja kaneli valmiiksi keskenään. Vatkaa munia noin minuutti vaahdoksi. Lisää sokeri ja vatkaa kunnes munavaahto on hyvin vaaleaa ja kuohkeaa, noin 4-5 minuuttia. Lisää vaniljauute ja kaada öljy taikinan sekaan tasaisena norona samalla vatkaten.

Lisää jauhoseos, mutta vatkaa vain sen verran että jauhot juuri sekoittuvat taikinaan.

Sekoita lastalla varovasti laskostellen porkkanaraaste, pähkinät ja ananasmurska. Varo, ettei munavaahto laske. Jaa taikina tasaisesti molempiin vuokiin ja paista 25-30 minuuttia, eli kunnes keskelle tuikattu hammastikku tulee puhtaana ulos. Anna kakkujen jäähtyä ennen kuin poistat ne vuoistaan.

Kuorrute: Vatkaa Philadelphia ja pehmeä, huoneenlämpöinen voi aivan tasaiseksi sähkövatkaimella. Siivilöi tomusokeri vaiheittain joukkoon samalla jatkaen vatkaamista. Lisää lopuksi vaniljauute ja hienoksi raastettu sitruunan kuori.

Kakku on parhaimmillaan kylmänä, ja se säilyy mainiosti pari päivää jääkaapissa. Kuvan kakku on koristeltu valkosuklaasta pursotetuilla lumihiutaleilla.

Jouluaatto alkaa lähestyä, ja sen myötä leivontaurakkani on liki päätöksessään. Tein päivällä kaksi amerikkalaista Carrot Cakea (kuva yllä) ja saksalaisen Schwarzwälder Kirschtorten. Niistä voisi kirjoitella sanan tai pari kinkkua sulatellessa. Tähän väliin pieni koristeluniksi, johon törmäsin eilen Slashfoodissa.

Valkosuklaiset lumihiutaleet

100 g valkoista suklaata

Pilko suklaalevy, ja laita palaset pakastuspussiin. Sulje pussi, ja lämmitä sitä kuumassa vedessä kunnes suklaa on sulanut. Leikkaa pussin nurkasta pieni pala pois, ja pursottele kuvan mukaisesti pieniä tähtiä leivinpaperin päälle. Vie ulos tai laita jääkaappiin kovettumaan hetkeksi. Painele vaikkapa kakun kuorrutuksen päälle koristeiksi.

Doughboy painelee nyt lahjoja pakkaamaan!

Riimiporopostauksen lopussa mainitsemani kakkuprojekti on nyt onnellisesti päätöksessä, ja ajattelin kirjoittaa siitä pari riviä ennen nukkumaan menoa. Huomiseksi kun on jo pari uutta ideaa odottamassa…

Tiedostan lykänneeni tämän kakun leipomista muutamalla päivällä alitajuisen epäonnistumisen pelossa. Likilaskuisuuden uhka kun leijui ilmassa jo Joy of Bakingin reseptiä lukiessani. Mutta siitä lisää hieman tuonnempana.

Yritin pitkään löytää hyvää käännöstä génoise cakelle. Sponge cake kääntyy sokerikakuksi, mutta koska tämä génoise on tehty ilman kohotusaineita, sokerikakku ei mielestäni ole oikea termi. Käsittääkseni perinteiseen sokerikakuun kun käytetään aina leivinjauhetta. Jatkossa puhun siis génoisesta, ellei joku tiedä parempaa käännöstä ja ystävällisesti kerro siitä minulle :)

Génoise on nimensä mukaisesti lähtöisin pohjois-Italian Genoasta. Sokerikakusta se poikkeaa myös siinä, että taikinaan lisätään kuumaa voita. Kohotusaineiden puute korvataan vatkaamalla runsaasti ilmaa lämmitettyyn muna-sokeriseokseen. Mutta itse asiaan:

Suklaagénoise

3 rkl (42 g) kuumaa suolatonta voita
1 tl (4 g) vaniljauutetta
1,2 dl (65 g) vehnäjauhoja
0,8 dl (30 g) Van Houten -kaakaojauhetta
4 isoa munaa
1,6 dl (125 g) sokeria

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Voitele tai vuoraa leivinpaperilla 23-senttinen pyöreä kakkuvuoka. Sekoita vaniljauute sulatettuun voihin. Pidä voisula kuumana sen käyttöön asti. Siivilöi jauhot ja kaakaojauhe sekaisin valmiiksi omaan astiaansa.

Kuumenna vettä kiehuvaksi isossa kattilassa. Vispaa munat ja sokeri sekaisin lämpöä kestävässä astiassa, joka mahtuu em. kattilaan. Laita munasokeriastia kuumaan veteen ja jatka käsin vispaamista, kunnes munasokeri on kädenlämpöistä. Kaada lämmennyt munasokeri toiseen kulhoon ja vispaa käsivatkaimella tai yleiskoneella kunnes vaahto on melko kovaa, ja sen tilavuus kolminkertaistunut, noin viisi minuuttia. Vaahto on sopivaa, kun vatkainta nostaessasi vaahto valuu nauhamaisesti alas, ja pisara pintaan osuessaan katoaa parin sekunnin viiveellä.

Siivilöi kolmannes jauho-kaakaoseoksesta munasokerin sekaan nuolijalla varovaisesti laskostellen. Toista kahdesti jäljelle jääneillä jauhoilla. Varo sekoittamasta liikaa, sillä vaahto laskee herkästi. Kun jauhot on sekoitettu, ota reilu pari desiä taikinaa pieneen astiaan ja sekoita varovaisesti pienellä nuolijalla laskostellen kuuma voisula siihen. Kun voi on sekoitettu, laskostele tämä voiseos varovaisesti jäljellä olevaan taikinaan.

Kaada taikina vuokaan ja tasoita pinta. Paista 20-25 minuuttia, kunnes kakun reunat ovat vetäytyneet hieman sisäänpäin ja sormilla pintaa painaessasi se joustaa ja palaa takaisin muotoonsa. Mitään trampoliiniefektiä ei sentään ole odotettavissa, joten tulkitse tuo elastisuus ripauksella suolaa. Anna kakun jäähtyä ennen kuin poistat sen vuoasta.

Génoise säilyy hyvin pari päivää jääkaapissa ja erinomaisesti pakastettuna. Tyypillisesti se halkaistaan kahteen tai kolmeen osaan ja täytetään kermavaahdolla ja marjoilla. Näin saadaan esimerkiksi saksalainen kirsikkatäytteinen Schwarzwälder Kirschtorte eli mustan metsän kakku. Itse ajattelin tehdä Bostonin ja Cape Codin muistoksi jouluisen karpalokakun. Edit: karpalot homehtuivat vahingossa, joten kakusta tuli loppujen lopuksi yllä olevan linkin mukainen kirsikkakakku.

Leivontasarja jatkuu tänään klementiinisesongin kunniaksi Nigellan klementiinikakulla. Nigella Lawson, englantilainen Domestic Goddess ja TV-kokki, ei esittelyitä kaivanne.

Klementiini on ilmeisesti mandariinin ja appelsiinin risteymä, joka löydettiin Algeriassa 1902. Se on mandariinia pienempi, pehmeäkuorisempi ja siinä on hyvin vähän siemeniä. Kaupat ovat juuri nyt pullollaan klementiinejä, joten kannattaa ehdottomasti kokeilla tätä mielenkiintoista sitrusaromista reseptiä. Jauhottomana tämä sopii erinomaisesti myös keliakikoille.

Erikoiseksi reseptin mielestäni tekee klementiinien pitkä keittäminen ja käyttäminen kuorineen päivineen. Runsas zesti näkyykin sitten lopputuloksessa upeana oranssina.

Nigellan klementiinikakku

4-5 klementiiniä (noin 375 g)
6 munaa
250 g mantelirouhetta
1 tl leivinjauhetta (kukkurallinen)

Laita klementiinit pieneen kattilaan ja peitä vedellä. Keitä miedolla lämmöllä kaksi tuntia. Kun aika on kulunut täyteen ja klementiinit muistuttavat mopsia liian isoine kuorineen, poista ne vedestä ja anna jäähtyä.

Lämmitä uuni 190 asteeseen ja voitele tai vuoraa leivinpaperilla noin 21-senttinen pyöreä irtopohjavuoka. Hienonna mantelirouhe tehosekoittimella hienohkoksi jauheeksi. Sekoita kukkuramitallinen leivinjauhetta manteleihin.

Halkaise klementiinit ja poista siemenet. Voit huoletta tonkia sisuksia sormin, sillä löydettyäsi kaikki siemenet soseuta klementiinit kuorineen päivineen sauva- tai tehosekottimella.

Vaihda tavalliseen käsivatkaimeen tai yleiskoneeseen, ja lisää loput aineet mantelin ja sokerin ja kanamunien kanssa vuorotellen. Vatkaa tasaiseksi.

Kaada seos vuokaan ja paista tunti, kunnes keskelle työnnetty tikku tulee puhtaana ulos. Peitä kakku foliolla 40 minuutin kohdalla, jotta pinta ei pala. Kun kakku on kypsä, anna sen jäähtyä kokonaan vuoassaan.

Nigella kehottaa malttamaan mielen, ja maistamaan kakkua vasta seuraavana päivänä, jolloin sen kosteus ja maut ovat ehtineet tasaantua. Kakku säilyy hyvin, joten sen voi huoletta tehdä muutamaa päivää ennen aiottua herkkuhetkeä.

Muita Nigellan herkkuja voi ihailla esimerkiksi uskomattoman hienoin valokuvin höystetystä leivontakirjasta “How to Be a Domestic Goddess: Baking and the Art of Comfort Cooking”.

En yleensä osta banaaneita, koska pidän niistä melko kovina, ja suurin osa ehtii kypsyä liian pehmeiksi ennen kuin muistan syödä viimeiset pois. Kelläpä ei olisi silloin tällöin nurkissaan hieman ylikypsiä, ruskealaikullisia banaaneita? Seuraavan kerran kun mietit, mitä tekisit niille kahdelle viimeiselle, muista tämä helppo banaanileivän resepti.

Banaanileipä ilmestyi amerikkalaisiin keittokirjoihin 1930-luvulla, kun leivinjauhe ja ruokasooda alkoivat yleistyä kotitalouksissa. Vaikka modernit kohotusaineet olivat eurooppalainen keksintö, amerikkalainen Eben Norton Horsford kehitti jo 150 vuotta sitten Rumfordiksi nimeämänsä leivinjauheen. Moni vanhempi ihminen Suomessakin puhuu vielä “rumfortista”.

Banaanileipä on siis koostumukseltaan kakkumainen, eli taikinaa ei vaivata muiden leipätaikinoiden tapaan.

Banaanileipä

70 g huoneenlämpöistä voita
1,2 dl sokeria
1,2 dl fariinisokeria, mittaa tiiviiksi paineltuna
1 muna
2 valkuaista
1 tl vaniljauutetta
2 kypsää reilun kaupan banaania
4 dl vehnäjauhoja
1 tl ruokasoodaa
1/4 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
1,2 dl kermaa
1,2 dl pähkinärouhetta

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Voitele ja korputa tai vuoraa leivinpaperilla suorakaiteen muotoinen vuoka (esim 10x30x7 cm).

Muussaa banaanit käsin tai haarukalla pehmeäksi mössöksi. Murskaa pähkinät karkeaksi rouheeksi ja paista pannulla hetken aikaa, kunnes rouhe alkaa hieman ruskistua ja muuttuu aromaattiseksi. Sekoita jauhot, sooda, leivinjauho ja suola valmiiksi omassa kulhossaan.

Vatkaa voita omassa kulhossaan kunnes se muuttuu kuohkeaksi. Lisää sokeri ja fariinisokeri ja sekoita hyvin. Sekoita joukkoon vaniljauute, muna ja valkuaiset. Lisää banaanimössö ja vatkaa nopealla asennolla puoli minuuttia. Taikina on tarkoitus jättää hieman muhkuraiseksi, joten laita käsivatkain tai yleiskone syrjään tässä vaiheessa . Liialla sekottamisella leivästä tulee muffinssimaisen kuminen.

Sekoita lastalla varovaisesti käännellen jauhot ja kerma banaaniseokseen. Vuorottele jauhojen ja kerman lisäystä pari kertaa. Lisää lopuksi pähkinärouhe samalla tavalla. Sekoita kunnes kuivat aineet ovat juuri sekoittuneet märkiin, ja taikina on vielä hieman epätasaista.

Kaada taikina tasaiseksi kerroksesksi vuokaan ja paista 55-60 minuuttia, eli kunnes keskelle tökätty tikku tulee ulos puhtaana.

Banaanileipä on hyvää lämpimänä, mutta erinomaista myös kylmänä seuraavina päivinä, kun maut ovat ehtineet tasaantua.

Amerikkalaisten ruokien sarja jatkuu tänään maapähkinävoikeksien reseptillä, ja aloittaa samalla leivontaminisarjan, joka päättynee jouluaattoon tai aatonaattoon.

Maapähkinävoi ja peanut butter and jelly sandwichit kuuluvat amerikkalaisuuteen siinä kuin ruis- ja näkkileipä Suomeen. Maapähkinävoi käy hyvin myös leivontaan, ja on olennainen osa satay-kastikkeessa. Monet pitävät siitä sellaisenaan vaikkapa suoraan sormesta nuoltuna tai sellerinvarrella dipattuna. Mukavan monipuolinen raaka-aine siis, ja Suomessakin hyvin saatavilla. Pienistäkin kaupoista löytyy yleensä jokin Saksassa valmistettu purkki, ja suureksi yllätyksekseni lähi K-Supermarketissa oli suomalaista luomumaapähkinävoita!

Mutta sitten itse aiheeseen, tällä kertaa dekadentin rasvaiseen ja sokeriseen reseptiin:

Peanut Butter Cookies – maapähkinävoikeksit

24 kpl

1,2 dl (110 g) suolatonta voita, huoneenlämpöistä
1,2 dl (215 g) fariinisokeria
1,2 dl (100 g) sokeria
1 muna
1 tl vaniljauutetta
1,2 dl (125 g) maapähkinävoita
3 dl jauhoja
1/2 tl soodaa
1/4 tl suolaa
1/2-1 dl suklaahippuja jos mieli tekee

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Vatkaa voita ja sokereita pari-kolme minuuttia kunnes seos on kuohkeaa. Lisää munat ja vaniljauute ja sekoita. Lisää maapähkinävoi ja sekoita. Varo vatkaamasta liikaa.

Sekoita jauhot, sooda ja suola keskenään ja sekoita maapähkinävoiseokseen. Lisää suklaahiput, jos käytät niitä. Tässä vaiheessa taikina tuntuu todella kuivalta ja kovalta, ja intuitio kehottaa lisäämään nestettä. Vastusta kuitenkin kiusausta niin keksit eivät lässähdä kuumassa uunissa.

Kaada lautaselle sokeria. Pyörittele taikinasta käsillä parin-kolmen sentin palloja, kierauta sokerilautasella ja aseta pellille leivinpaperin päälle. Paina haarukalla pallo littanaksi kahdesta suunnasta, jolloin pinnalle syntyy pieni ruutukuvio. Toista 23 kertaa :)

Paista 9-11 minuuttia, kunnes reunat alkavat juuri ruskistua. Kuumina keksit ovat aivan pehmeitä, joten tässä on paras luottaa vain kelloon. Jäähdyttyään keksit ovat kovia.

Pieni lämmitys mikrossa pehmentää keksit mukavasti, mutta ovat maukkaita kylminäkin.