Some months ago I was looking for an easy and light dinner, and ended up buying a box of premium brand ready-to-eat Jerusalem artichoke soup. Before heating the soup I googled its manufacturer, and found their recipe site, which suggested a bacon-tomato topping for the soup. Both S and I were positively surprised by the smooth texture and exquisite taste, but being the foodie I am, the thought of eating canned soup felt wrong.

Our first encounter with Jerusalem artichokes happened in the middle of the summer, and I assumed it would be trivial to buy them from any market. I did immediately find a few plastic bags full of semi-rotten tubers in the nearby supermarket, but I wasn’t ready to settle for anything but perfect. Soon my trusty greengrocer explained that Jerusalem artichokes are a fall species, and that fresh tubers start to appear in stores in late October.

A couple of weeks ago I found a small bag of tiny fresh tubers, and made my first batch of Jerusalem artichoke soup. Peeling the tubers was a pain, as they are quite similar in appearance to fresh ginger. Peeled tubers also brown quickly if exposed to air, so they need to be put in water as soon as possible. The small, gnarly and uneven tubers took a lot of time to peel, and I actually made a mental note not to make the soup from scratch ever again. Because the soup ended up being really good, I decided to give the Jerusalem artichokes an another go when I saw a batch of big tubers at the greengrocer’s. This time I only washed them carefully, and scrubbed the worst parts off, leaving the skin. This saved a lot of time and effort, and unless a glutton for punishment, I suggest doing the same.

I haven’t bought sun dried tomatoes since I first made oven dried tomatoes some two years ago. They’re cheaper, have less oil and taste every bit as good as store bought ones – if not much better. The recipe is in Finnish, but basically you halve the tomatoes, brush them lightly with olive oil, sprinkle with salt, coriander and balsamico, and bake in an oven for 4-9 hours using the lowest temperature setting, and the door slightly cracked open allowing the steam to escape.

Jerusalem artichoke soup with sun dried tomatoes and bacon topping

Serves 4-6

1 kg (2.2 lbs) Jerusalem artichokes
1 medium-to-big parsnip
2 potatoes
2 dl (a scant cup) cream
chicken broth
salt, pepper to taste
egg yolks for thickening (optional)
parsley

150 g (5 oz) bacon
2 dl (a scan cup) of sun dried tomatoes, or a couple of fresh tomatoes
5 cloves of garlic
croutons

Scrub the Jerusalem artichokes carefully, or peel them. Peel the parsnip and potatoes, and cut in large cubes to speed up cooking. Cover the vegetables with chicken broth and cook until soft, about 10-20 minutes. Keep the cooking liquid.

Puré the vegetables with the cream, and add cooking liquid until the soup runs smoothly. Season with salt and pepper. Use egg yolks if you need to thicken the soup. Add finely cut parsley.

Cut the bacon into strips, and fry with crushed garlic until nicely browned. Add the tomatoes. Spoon the bacon-tomato mixture on top of the soup and add croutons. Decorate with parsley leaves.

Instead of celebrating Mardi Gras in a skimpy costume to the beat of steel drums in Trinidad, I’m stuck in freezing cold New York stuffing two gigantic suitcases, preparing to take off for Finland. On days like this when food is just an afterthought, I often stop by the wonderful Japanese-Korean convenience store in my neighborhood, m2m, to pick up a tray of sushi and a few contrasting kimchi. (Boringly enough, I always choose the standard-issue white radish pickled in hot red pepper sauce, although they also carry a dozen more exotic varieties, such as lotus root, squid, or dried shrimp). Best of all, the store is cheap, cheap, cheap, at least by Manhattan standards.

I’ve never really noticed before that they have a tiny fresh produce section tucked away in the dark back corner. Among the vegetables, I was drawn to the alluringly thick fresh jumbo udon noodles, essentially soups in a box. (See this site for more udon ideas – Engrish alert! If you are stuck with the more common instant ramen, check out this quirky Seattle-based website.) Because of the bone-chilling breeze blowing down the river, a bowl of hearty soup sounded a lot more appealing than cold pieces of nigiri and maki.

At home, I quickly boiled some water and, in futile efforts to get rid off stuff that will spoil while I’m gone, threw in some mushrooms and vegetables from the fridge. Normally I’m not a huge fan of the MSG-laden flavor sachets that come with many instant noodles, but the one accompanying the jumbo noodles tasted just fine. Best of all, I was slurping piping hot soup within ten minutes of arriving home.

Quick Udon Noodle Soup

1 serving

5 dl (2 cups) boiling water
1 pkg fresh udon noodles or dried noodles
the flavor sachet of the noodles (this contained soy sauce, fish stock, sugar, salt, powdered kelp, and MSG)
4-5 fresh mushrooms
a handful of baby bok choy
1 sliced spring onion
2 hot thai chilli peppers

Add the noodles to the boiling water, boil for 2 min. Slice the mushrooms, chillies, spring onion and gently pull apart the bok choy. Add the contents of the flavor sachet and all fresh ingredients to the soup, boil for 2 minutes, and serve.

I accompanied the soup with white radish kimchi and warm sake, and had hot steamed Chinese custard buns for dessert. Yum!

I soon found out that Greenshell mussel is a true New Zealand staple, and also a major export item. I fell in love with these Kiwi mussels, and was afraid I couldn’t find them back in Finland. To my big surprise and even greater relief, I found them in my local Asian market. Even the price was wery lucrative: €6,00 / kg ($3.25 / lbs), frozen in half shells.

Blue mussels are native to Scandinavia and Northern Europe, but they don’t offer much to eat. Greenshells’ meat-to-shell ratio is 3-4 times better compared to blue mussels. As you can see in the picture below, the mussels are quite big and meaty :)

When I was looking for a recipe for my Greenshells, I discovered a young Kiwi chef Garth Hokianga, famous for his trademark combination of healthy and delicious food. Garth has worked as a personal chef for Dustin Hoffman and the Sultan of Brunei – a resume good enough for me… And now, without further ado:

Greenshell Mussels in Saffron & Coconut Bisque

Serves 2 (280 kcal / serving)

2 fresh lemongrass stalks
1 cm piece fresh ginger, unpeeled
1 teaspoons oil
2 shallots, peeled & chopped
1 chilies (birds eye or serrano), seeded & minced
10-20 New Zealand Greenshell mussels (Perna canaliculus)
2 1/2 dl coconut milk
2 1/2 dl chicken stock
1/4 teaspoon saffron threads
1 tablespoons nam pla fish sauce
1 tablespoons fresh lime juice
salt & freshly ground pepper
chives sticks for garnish

Cut off the tops of the lemongrass stalks, leaving a 10 cm bulb. Trim off the stem end and peel away the outer layers. Smash the lemongrass bulbs with the back of a cook’s knife. Now smash the ginger.

Heat the oil in a pan over a medium temperature, add the lemongrass, ginger and shallot and sauté for 3 minutes but do not brown. Add the minced chilies and cook for 30 seconds, then add the coconut milk, chicken stock, saffron, mussels and fish sauce.

Bring to a low simmer, cover and cook for 3 to 5 minutes, until the mussels open. Discard the lemongrass and ginger. Remove from the heat and discard any mussels that do not open. Remove the mussel meat from the shells and set aside on a plate.

If you are using frozen mussels in half shells as I did, cover the unthawed mussels with cold water, bring to boil and boil for three minutes, counting from the first big bubbles. Then rinse quickly with cold water, remove the meat from the shells, and continue the recipe as follows.

Stir in the limejuice, add the mussel meat back into the coconut bisque and reheat gently over a low heat for 2 minutes. Ladle into warmed bowls. Taste for seasoning and decorate with chive sticks.

Söin joskus 80-luvun alussa spriikeittimellä kuumennettua Knorrin pussisipulikeittoa norjalaisella leirintäalueella. Tämä kokemus pilasi niin sipuli- kuin parsakeiton maineen 25 vuodeksi. Silloin tällöin kun ravintolan ruokalistalla sipulikeitto on osunut kohdalle, olen nopeasti hypännyt sen yli. Sinänsä kummallista, sipuli kun muuten on suurta herkkuani. Nyt tilanne on kuitenkin onnelliseti korjaantunut; eilen valmiiksi karamellisoimieni sipulien pohjalta valmistui tänään herkullinen “keitto” Fresh Approach Cookingin Rachaelin reseptillä.

Sipulikeittoa syötiin jo Rooman valtakunnan aikana, mutta tämä moderni resepti juontuu 1600-luvulta. Ranskan kuningas Ludvig XV:n väitetään keksineen ruokalajin, kun hänellä ei metsästysmajalleen palatessan ollut muuta ruokaa kuin sipuleita, leipää ja shampanjaa. Jokainen voi itse päätellä, kuinka todennäköisesti kuningas itse on häärännyt patojen äärellä. Tästä reseptistä kudokset joka tapauksessa Rachaelille.

Ranskalainen sipulikeitto

kahdelle (n. 580 kcal / annos)

4 reilua ruokalusikallista karamellisoitua sipulia
1/2 tl hakattua tuoretta basilikaa
1/2 tl hakattua tuoretta rosmariinia
1/2 rkl tummaa Maizena-suurustetta
4 cl portviiniä
1 1/2 rkl Touch of Taste riistafondia kantarellilla
1/2 litraa vettä
4 ohutta viipaletta kuivunutta ranskanleipää
100 g Gruyere-juustoa

Laita uuni lämpiämään niin kuumaksi kuin mahdollista juuston kuorrutusta varten. Raasta juusto valmiiksi. Lämmitä karamellisoitu sipuli kattilassa ja sekoita siihen suuruste. Kaada lihaliemi sipulien päälle ja anna kiehahtaa. Touch of Taste -fondin sijaan voit käyttää 1/2 litraa jotain muuta lihalientä. Ota kattila pois levyltä ja lisää basilika, rosmariini ja portviini.

Jaa sipulikeitto kahdelle uunia kestävälle lautaselle, aseta leipäviipaleet keiton pinnalle ja kuorruta juustoraasteella. Paahda uunissa muutama minuutti, kunnes juusto on hieman ruskettunut.

Vaikka ruokalajin nimi vihjaa keittoon, sen konsistenssi on enemmänkin muhennosmainen. Portviinin runsas ja täyteläinen maku karamellisoitujen sipuleiden pähkinäiseen makeuteen sulautuneena ja juustoisen leivän valjastamana yhdistyvät kerrassaan mainioksi pakkaspäivän herkuksi.

Perjantaiset vaaleat bataatit olivat K-Supermarketista ja kasvatettu USA:ssa. Tänään kokkaamani israelilaiset bataatit ostin Sestosta. Tässä lopputulos sen pitemmittä puheitta:

Bataattien erot eivät jääneet pelkästään väriin: israelilaiset olivat myös paljon mehukkaampia, vähäkuituisempia ja huomattavasti helpompia kuoria. Nämä soveltuisivat mainiosti pihvin kyytipojaksi “uuniperunoina”, elikä Amerikkalaisittain

Lone Star Steakhouse Baked Sweet Potatoes

1 keskikokoinen makea, punalihainen bataatti per nuppi
voita
kanelia
sokeria

Lämmitä uuni 200 asteeseen ja laita bataatit ritilälle leivinpaperin päälle. Paista noin tunti, kunnes paksuimpaan kohtaan työnnetty tikku painuu esteettä läpi. Tässä vaiheessa bataatista on saattanut tihkua pisaroita, jotka ovat karamellisoituneet pinnalle. Tämä on OK, ja vain hyvä juttu.

Viillä kypsän bataatin kuori auki uuniperunamaisesti, levitä rakoa ja laita sinne reilu nokare voita. Viimeistele ripottelemalla kainostelematta kanelisokeria. Kukin aterioija voi tehdä tämän myös itse makunsa mukaan. Kanelisokerivoisula on tarkoitus sekoittaa pehmenneeseen sisukseen ennen nauttimista. Teelusikka sopii tähän mainiosti, ja kannattaa kattaa valmiiksi pöytään.

Kiitokset tästä makuelämyksestä menevät Texasiin Lone Star Steakhouselle. Hyvää oli, ja sitä parempaa mitä isomman pihvin kyytipoikana uunibataatti syödään!

Luonnollisesti sopasta voi tehdä vege-version yksinkertaisesti jättämällä lihan pois – se kun lisätään joka tapauksessa jo valmiin keiton päälle. Yrttimixi pitää silti valmistaa, se on olennainen keiton maulle :)

Thai-bataattisosekeitto ja lampaansisukkaa

kahdelle

1 keskikokoinen bataatti
oliiviöljyä paistamiseen
1 iso punasipuli
1 1/2 valkosipulin kynttä, murskattuna
2,5 cm tuoretta inkivääriä, kuorittuna ja raastettuna
1 litra kanalientä (tai litra vettä ja kaksi liemikuutiota)
(1 rkl kurkumaa, jauhettua)
1 pieni punainen chili, silputtuna
1 limen kuori, raastettuna
100-200 g kanan- tai ankanrintaa tai lampaanfileetä
1/2 tl thai-kalakastiketta (fish sauce)
1 limen mehu
mustapippuria, jauhettua
kourallinen tuoretta korianteria
kourallinen tuoretta basilikaa
kourallinen tuoretta minttua

Paista bataatti kuorineen 200-asteisessa uunissa kunnes tikku menee helposti läpi, 30-60 minuuttia. Tässä välissä kuori ja raasta inkivääri, suikaloi punasipuli hienoksi ja hienonna valkosipuli, ja jaa nämä kahteen osaan. Voit myös raastaa limen kuoren ja hienontaa chilin valmiiksi. Kypsennä pieniksi suupaloiksi leikattu liha kevyesti ja laita syrjään odottamaan.

Kun bataatti on kypsä, poista se uunista ja jätä jäähtymään siksi kunnes pystyt kuorimaan sen. Kuullota puolet sipuleista, inkivääristä ja valkosipulista tilkassa oliiviöljyä, noin 3-5 minuuttia. Lisää kanaliemi ja värjää tarvittaessa kurkumalla, jos ostamasi bataatti sattui olemaan vaaleaa sorttia. Anna porista hiljakseen 15 minuuttia.

Lisää kuorittu ja pilkottu bataatti nesteeseen, ja keitä 2-3 minuuttia. Poista levyltä ja soseuta tasaiseksi keiton hieman jäähdyttyä. Pidä sose kuitenkin tarjoilulämpimänä.

Kuumenna tilkka oliiviöljyä ja paista jäljelle jäänyt puolisko sipuleista, inkivääristä ja valkosipulista, chili, limen kuori ja esikypsennetty liha nopeasti sekoittaen noin minuutin ajan. Poista liedeltä ja lisää vielä kalakastike, limen mehu, mustapippuri, korianteri, basilika ja minttu. Sekoita nopeasti.

Annostele liemi suoraan lautasille ja lisää lihaseos varovasti annoksen päälle. Syödään heti.

Vaikka alkuperäinen resepti oli ankalle, käytin itse edelliseltä päivältä tähteeksi jäänyttä lampaan fileetä. Sopi mielestäni mainiosti. Kurkumaa käytetään vain kauniin keltaisen värin saamiseksi, ja sen voi jättää pois maun yhtään kärsimättä.