After the calorie-laden Easter festivities, this piece of advertising from the wall of one of the huge warehouses along the Riverside Viaduct seems particularly appropriate. I want lighter fare – I want salad. I also want something that is really tasty.

Proust was transported back to his youth when he dipped a madeleine into a cup of linden tea. Raspberry vinaigrette has a similar effect on me. This yuppie nectar brings back the early 1990s like nothing else. At the time, I was skimping by on a tight budget, having just moved to my first apartment and trying to learn to cook traditional Finnish delicacies. It was a rocky start. Antti never tires of reminding me on my nontraditional take on silakkalaatikko – herrings, backbones intact, no salt added, swimming among semi-raw slices of potato in skim milk.

Pretty quickly I learned that the posher-than-thou back issues of the British House & Garden magazine were much less daunting learning material: soon I was eating quail eggs in birds nests of tagliatelle verde for lunch, Moroccan saffron-scented briouats with wild rice biriyani and carrot and orange flower water coulis for dinner, profiteroles with mango and praline cream for dessert, and mussels wrapped in balsamic vinegar infused lardons for snacks ;) No, I’m not making up those dishes: while in Helsinki, I recovered a full binder of food-stained H&G clippings straight from the era of power suits, shoulder pads, and opaque black tights. In fact, some of the less outrageous entrees still remain in my repertoire, although generally my taste in food has evolved toward considerably simpler fare.

Anyway, here is the dish that triggered all those memories.

Spinach Salad with Bacon, Asparagus and Raspberry Vinaigrette

Crisp fried bacon
Sliced red onion or chopped spring onions
Black olives
A few spears of blanched asparagus
(Sliced champignons)

For the vinaigrette

100-150g frozen raspberries, thawed and drained of most of the liquid
1-1.5 tbsp of white balsamic vinegar, sherry vinegar, cider vinegar or raspberry vinegar
3 tbsp olive oil
(1-2 tbsp heavy cream)
1 teaspoon chopped chives or fresh basil
salt and freshly ground black pepper

Combine raspberries, vinegar, and oil in a blender. (I don’t have one so I puree the raspberries in a coffee grinder – if you are fastidious, press the puree through a sieve to get rid of the raspberry seeds). Arrange the salad on a plate and drizzle with the vinaigrette.

Raspberry vinaigrette is good on many different salads. In this salad, you can easily skip the bacon and the cream. Another wonderful version of the spinach salad includes walnuts, a sliced Granny Smith apple, a sliced pear, and perhaps a few slivers of blue cheese.

In any case, this meal is obviously accompanied a glass of chardonnay, Tom Wolfe’s first novel and this retro NY Times restaurant review.

Cumberland-kastike keksittiin Hannoverissa 1800-luvun lopulla, ja se nimettiin saksalaisten kanssa Ranskaa vastaan tapelleen englantilaisen sotapäällikön ja kuningas Yrjö II:n pojan, Cumberlandin herttuan mukaan. Hannoverin aatelilla ja Englannin kuningashuoneella on hyvin vahvat siteet: Englannin kuninkaista seitsemällä on hannoverilaiset sukujuuret alkaen 1714 syntyneesä Yrjö ensimmäisestä 1901 kuolleeseen kuningatar Victoriaan.

Historia sikseen ja enemmän asiaa itse kastikkeesta! Cumberlandia on perinteisesti käytetty tumman lihan, kuten peuran, hirven, lampaan ja kinkun kanssa. Kastikkeelle ei ole olemassa mitään tarkkaa reseptiä, mutta useimmiten siihen käytetään punaisia viinimarjoja, portviiniä, sinappia, sitruksia ja inkivääriä. Saksalaisesta alkuperästään huolimatta cumberland-kastike on nykyisin suosittu ja hyvin yleinen Briteissä.

Cumberlandin kastike

neljälle-kahdeksalle

1 appelsiini
1/2 sitruunaa
2 shalottisipulia
4 rkl punaviinimarjahilloa
5 cl portviiniä
1 tl Dijon-sinappia
ripaus jauhettua inkivääriä

Kuori värillinen osa appelsiinin ja sitruunan kuoresta välttäen valkoista osaa, ja suikaloi marmeladimaisiksi hyvin ohuiksi siivuiksi. Kiehauta hieman vettä ja poista kuorien kitkeryys liottamalla niitä neljä minuuttia kuumassa vedessä. Laita kuorisuikaleet valumaan siivilään tai kolanteriin. Leikkaa shalotit hienoksi silpuksi ja peitä minuutiksi kiehuvalla vedellä. Valuta vedestä ja sekoita sitruksen kuorien kanssa. Kiehauta punaviinimarjahillo pienessä kattilassa, sekoita kuori-sipuliseos ja keitä minuutti-pari samalla sekoittaen. Lisää inkivääri, sitrusten mehu, sinappi ja portviini. Sekoita ja tarjoile kylmänä tai kuumana.

Itse kiireessä kastiketta tehdessäni sain aikaiseksi aika ulkonäkörajoitteisen satsin; juhlapöytää varten harkitsisin kastikkeen jatkamista hieman vedellä ja suurustamista ruskealla Maizenalla, jolloin se saa kauniin ruskean sävyn hailakan pinkin sijaan. Varaa lisäksi hieman ylimääräistä appelsiininkuorta kastikkeen päälle koristeeksi.

Leivontasarja jatkuu tänään klementiinisesongin kunniaksi Nigellan klementiinikakulla. Nigella Lawson, englantilainen Domestic Goddess ja TV-kokki, ei esittelyitä kaivanne.

Klementiini on ilmeisesti mandariinin ja appelsiinin risteymä, joka löydettiin Algeriassa 1902. Se on mandariinia pienempi, pehmeäkuorisempi ja siinä on hyvin vähän siemeniä. Kaupat ovat juuri nyt pullollaan klementiinejä, joten kannattaa ehdottomasti kokeilla tätä mielenkiintoista sitrusaromista reseptiä. Jauhottomana tämä sopii erinomaisesti myös keliakikoille.

Erikoiseksi reseptin mielestäni tekee klementiinien pitkä keittäminen ja käyttäminen kuorineen päivineen. Runsas zesti näkyykin sitten lopputuloksessa upeana oranssina.

Nigellan klementiinikakku

4-5 klementiiniä (noin 375 g)
6 munaa
250 g mantelirouhetta
1 tl leivinjauhetta (kukkurallinen)

Laita klementiinit pieneen kattilaan ja peitä vedellä. Keitä miedolla lämmöllä kaksi tuntia. Kun aika on kulunut täyteen ja klementiinit muistuttavat mopsia liian isoine kuorineen, poista ne vedestä ja anna jäähtyä.

Lämmitä uuni 190 asteeseen ja voitele tai vuoraa leivinpaperilla noin 21-senttinen pyöreä irtopohjavuoka. Hienonna mantelirouhe tehosekoittimella hienohkoksi jauheeksi. Sekoita kukkuramitallinen leivinjauhetta manteleihin.

Halkaise klementiinit ja poista siemenet. Voit huoletta tonkia sisuksia sormin, sillä löydettyäsi kaikki siemenet soseuta klementiinit kuorineen päivineen sauva- tai tehosekottimella.

Vaihda tavalliseen käsivatkaimeen tai yleiskoneeseen, ja lisää loput aineet mantelin ja sokerin ja kanamunien kanssa vuorotellen. Vatkaa tasaiseksi.

Kaada seos vuokaan ja paista tunti, kunnes keskelle työnnetty tikku tulee puhtaana ulos. Peitä kakku foliolla 40 minuutin kohdalla, jotta pinta ei pala. Kun kakku on kypsä, anna sen jäähtyä kokonaan vuoassaan.

Nigella kehottaa malttamaan mielen, ja maistamaan kakkua vasta seuraavana päivänä, jolloin sen kosteus ja maut ovat ehtineet tasaantua. Kakku säilyy hyvin, joten sen voi huoletta tehdä muutamaa päivää ennen aiottua herkkuhetkeä.

Muita Nigellan herkkuja voi ihailla esimerkiksi uskomattoman hienoin valokuvin höystetystä leivontakirjasta “How to Be a Domestic Goddess: Baking and the Art of Comfort Cooking”.